Black clouds on my mind

I've been off my meds a couple of days now, mostly because I forgot to go to the pharmacy. I'm getting moodier by the hour, which is probably partly responsible for me taking the news of Sir Terry Pratchett's death so hard yesterday. One of my favourite authors of all time and a brilliant mind is gone and I shed several tears over this.

Nobody told me growing up was this hard, all your heroes and people you respect getting older and eventually dying. It's horrifying.

I'm also in the middle of my fat-angst again, which means I'm either
A) thinking about starving myself to get that slim, beautiful figure, or
B) feeling like an absolute failure stuffing everything tasty down my throat in my 'Fuck you all' -mentality. 

I hate this, I absolutely hate it. Feeling like I'm not worthy as a person, because of my size. Being considerably bigger than all my friends, who - to add insult to the injury - are also several years younger (even though I'm probably more childish than all of them combined). I feel left out and recently have started to fear that I'm no longer needed.

I hate this.

I need my meds back.

~Misantrella

The past and the future

Tähän ei kukaan suoranaisesti minua haastanut, mutta miusta tämä oli varsin kiinnostava "kiertopostaus", joten muistelenpas minäkin ajassa taaksepäin. Tosin koska olen jo ihan ikäloppu, niin lisäilen parit kohdat...

2006, after coming back home from Japan

Nobody actually challenged me to do this one, but I'm doing it anyway. Although because I'm pretty much ancient compared to other bloggers I added a couple...

October 21st 2006

20 vuotta stten... / 20 years ago...

 

- Olin jo koulukiusattu / I was already being bullied at school

- Sain kaikki vaatteeni sukulaisilta / All my clothes were hand-me-downs from relatives
- Olin jo ihastunut luokkalaiseeni poikaan / Already had a crush on a boy in my class

@Rockperry, Vaasa, 2007

Redhead, autumn 2007

 

15 vuotta sitten... / 15 years ago...

 

- Koulukiusaaminen jatkui yläasteella / Bullying continued in junior high
- Kärsin hirveistä päänsäryistä, johon mikään lääke ei tahtonut auttaa / I suffered from intense headaches and most painkillers wouldn't help
- Olin ikäiseni serkkutytön kanssa läheinen, ja kirjoittelimme toisillemme ahkerasti kirjeitä / I was close to a cousin of mine (same age), and we wrote letters to each other all the time
- Olin edelleen ihastunut samaan poikaan / Still had a crush on the same boy

2008

2008

 

10 vuotta sitten... / 10 years ago...

- Olin rakastunut ensimmäiseen poikaystävääni / I was in love with my first boyfiend
- Opiskelin englantia Oulun Yliopistossa / I was studying English in Oulu University
- Olin yksinäinen ja onneton / I was lonely and miserable

- Ainut ystäväni Oulussa totesi, ettei halua olla kanssani enää tekemisissä (välirikko, jota olen siitä lähtien ylläpitänyt, tuollaiset "ystävät" eivät ansaitse kysellä kuulumisiani myöhemmin elämässä / My only friend in Oulu decided she didn't want to have anything to do with me anymore (which I've then upkept, because "friends" like that don't deserve to come asking how I've been since)

Autumn 2008

 

5 vuotta sitten... / 5 years ago...

- Olin koulutukseeni liittyvässä työharjoittelussa IHAN väärässä paikassa / I was doing my study-related practical training in the absolute worst place I could choose, in more ways than one
-Erosin amerikkalaisesta poikaystävästäni / I broke up with my American boyfriend
- Elämäni muuttui lopullisesti, kun menetin pikkusiskoni / My life changed forever when I lost my baby sister
- Tapasin nykyiset parhaat ystäväni / I met my two current best friends
- Tapasin myös miehen, joka osoittautui todella tärkeäksi tueksi elämäni vaikeimpana aikana, ystävystyimme, rakastuimme ja muutimme saman katon alle lähes samantien, osittain olosuhteiden pakosta. / I also met the man who would turn out to be an irreplaceable support during the toughest time in my life. We became friends, fell in love and moved under the same roof almost immediately, partly due to difficult circumstances.

January 2009

 

3 vuotta sitten... / 3 years ago... 

- Olimme muuttaneet erillemme jo aiemmin, mutta myös suhde päätyi eroon / We had already moved to separate appartments, and the relationship also came to its end
- Olin todella masentunut ja voin henkisesti pahoin / I was totally depressed and in a really bad place mentally
- Asuin yhdessä Pupuhypyn kanssa kämppiksinä / Pupuhyppy and I were living together as roommates
- Kävimme kumpikin vaatetusalan koulutusta aikuispuolella / We were both attending evening classes for the basic seamstress papers (sorry, my head isn't really working atm..)

May 2009

 

1 vuosi sitten... / 1 year ago...

- Olin työtön / I was unemployed
- Olin turhauttavassa kaukosuhteessa, jonka päätin aika tasan näihin aikoihin / I was in a frustrating long-distance relationship that I ended pretty much exactly a year ago
- Minulla oli 2 rottaa ja 3 hiirtä lemmikkinä / My pets were two rats and three mice

August 2009

 

Kuluneena vuonna... / The past year....

- Olen yrittänyt pitää kokonaisvaltaisesti parempaa huolta itsestäni / I've been trying to take better care of myself, both physically and mentally
- Olen yllättänyt itseni ja ystäväni omalla käytökselläni / I've surprised both myself and my friends with my behaviour
- Ollut töissä ja pitänyt siitä, mitä teen / Been working and liked what I do
- Kironnut jatkuvaa sadetta / Cursed the rain that never seems to end

September 2009

 

Eilen minä... / Yesterday I...

- Heräsin ilkeään migreeniin, ja jäin töistä kotiin potemaan kamalaa oloani / Woke up to a horrible migraine and stayed at home to try and not die
- Onnistuin nukkumaan vähän univelkaa kiinni / Managed to catch up a little on sleep

December 3009

 

Tänään minä... / Today I...

- Unohdin aamulla kotiin kaikki tarpeelliset asiat, kuten lompakkoni / Forgot everything important I would've needed during the day (e.g. my wallet)
- Olin aamulla vielä melkoisen huonossa kunnossa, mutta raahauduin silti töihin / Was still in pretty bad shape in the morning, but dragged my ass to work nonetheless
- En jaksanut olla kovinkaan sosiaalinen / Didn't have the energy to socialize with people at work
- Kävelin kaupungille vain huomatakseni, että lompakko on kotona sohvalla, joten en saanut nostettua rahaa tai haettua paketteja postista, kun henkkarit puuttui / Walked downtown just to find out that my wallet is at home, so I couldn't get any cash or pick up parcels from the post office because my ID was in my wallet
- Tulin kotiin pihisemaan kiukusta / Came home ready to break shit because I was so damn pissed off
- Kävin ruokakaupassa / Went grocery shopping
- Huomasin Restylelle tulleen uusia lepakkoaiheisia koruja ja laitoin samantien tilauksen menemään / Noticed Restyle had some new bat themed jewellery and instantly ordered two necklaces & a pair of hairclips

May 2010

 

Huomenna minä... / Tomorrow I...

- Kokeilen uudestaan sitä kaupungille tallustelua ja postissa piipahtamista / Will have another go at the post office to pick up my parcels and send out a couple
- Yritän IHAN OIKEASTI mennä ajoissa nukkumaan / Will ACTUALLY try to get to bed early
- Pyrin siivoilemaan tätä kämppääni / Will try to clean up my messy home

June 2010

 

Ylihuomenna minä... / The day after tomorrow I....

- Saatan mennä fiilistelemään Horror & Tease Showta Klubille (en ole vielä satavarmasti päättänyt) / Might go to Horror & Tease Show (I haven't fully decided yet, and don't have the ticket either)
- Nukun aamulla pitkään / Shall sleep in in the morning
- Nautin lasin taikka toisenkin hyvää valkkaria / Shall have a glass (or three) of good wine
- Vietän toivottavasti laatuaikaa poikaystäväni kanssa / Hopefully will spend some quality time with my boyfriend

March 2011

 

Vuoden päästä minä... / In a year I...

- Olen toivottavasti saanut jo Ihan Oikeita Töitä / Will hopefully have A Real Job
- Olen toivottavasti onnellinen / Will hopefully be happy
- Omistan ehkä lemmikin / Might own a pet
- Olen onnistunut laihtumaan vähintään 5kg / Will have lost a minimum of 5kg

~Misantrella

Two and a half men

Täällä ollaan, parista yrityksestä huolimatta sinkkuna palloilen edelleen. Toisaalta tykkäilen olostani, sillä nautin vapaudestani, mutta toisaalta taasen ainainen yksinolo tahtoo masentaa. Sentään olen pyristellyt eroon miekkosesta, johon menin vahingossa ihastumaan, tämä tosin on vaatinut hieman työtä ja työstämistä...

Muista vaihtoehdoista taasen herra Kuumio on jättänyt miun varsin hämmentyneeseen mielentilaan, sillä en oikeasti tiedä onko miekkonen oikeasti kiinnostunut vaiko ei. Harmi, sillä en jaksaisi turhaan yrittää ja hakata päätäni seinään. En suotta nimennyt kyseistä miekkosta Kuumioksi, minua alkaa nimittäin ujostuttaa hänen seurassaan, ja maha tuntuu täyttyvän vallattomasti lentelevistä perhosista. Kuumio on muutenkin varsin mielenkiintoinen tapaus, joten on sääli, jos juttu loppuu jo ennen alkuaan.

Goottimiehen kanssa taasen aikaa vietettyäni tulin siihen tulokseen, että olemme niin eri aaltopituuksilla, että en jaksaisi moista. Oma sydämeni sykkii EBM:lle ja randomille nettihuumorille, kun taas Goottimies tuntuu olevan 1800-luvulta karannut ylikohtelias vampyyri, joka on innostunut mm.  vanhoista konsolipeleistä. O_o Vaikka olenkin vaatetukseni osalta siirtymässä varsin pelkistettyyn ja "perinteisiin" asukokonaisuuksiin, niin ne kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma ovat ihan erilaiset.

Joten hieman turhautuneena mietin suuntaavani kiinnostukseni jonnekin muualle kuin miehiin tai mahdolliseen parisuhteeseen. Kuten vaikkapa tämän kämpän sisustukseen, sain meinaan viimein ostettua käytettynä himoitsemani Ikean Expedit-malliston tv-hyllyn, jonka bongasin alunperin Katzun blogista. Menin ja ihastuin hyllyyn niin täysin, että lähdin samantien metsästämään sitä nettikirppiksiltä, ja tuossa pari viikkoa sitten sen sain kotiinkuljetettuna. Kokosin hyllyn yksin, minkä johdosta kropastani löytyi useampiakin mustelmia ja naarmuja, kuten myös hyllystä, mutta sen jälkeen kun nakkasin ohjeet helvettiin ja kokosin hyllyn suoraan pohjasta ylöspäin (ohjeissa aloitettiin keskeltä ja vaakatasossa) onnistuin jopa projektissani! Lepuutettuani hermojani pari päivää sain myöskin aikaiseksi järjesteltyä tavaroitani hyllyyn. Telkkari on nyt miusta varsin kivasti, ja kaikki kirjanikin onnistuin hyllyyn sullomaan mangoja myöten. Halusin nimenomaan tämän kyseisen mallin juuri tuon mappisyvyyden vuoksi, piilottelin meinaan mangavarastojani muiden kirjojen ja DVD:iden taakse. Hylly vie kokonaan yhden seinistäni, mutta ei miusta paha ottaen huomioon miten paljon romua tuonne mahtuu!

Olen myös etsimässä uutta mattoa, sillä olen kyllästynyt marjapuuronpunaiseen pampulamattooni. Matto olisi ihanan pehmoinen ja kuohkea, JOS se ei olisi niin iso, etten jaksaisi sitää nostaa saatika sitten kantaa ulos tampattavaksi, tai jos se ei imisi itseensä kaikkea likaa, pölyä, hiuksia, muruja, ja elukoitten puruja. Näitä ei saa imuroimallakaan kovin hyvin pois, ja matto on kuohkea vain hetken imuroinnin jälkeen, ja menee taas linttaan siihen astuttaessa. Väri on ihana, mutta pyrin nyt yksinkertaistamaan myös värimaailmaani, ja keskityn mieluummin mustaan ja violettiin. Mattoa vasten on kuitenkin ollut hyvä kuvailla vaatteita sun muita ostoksia, ja se näkyykin monen kuvan taustalla.

Tentacle rug flat vs. foofy

Kirppiksiltä olen myös hamstrannut taas paaaljon vaatteita, mutta niistä lisää omassa postauksessaan!

~Misantrella

(No, not the tv show.)

So yeah, I'm still single after a few attempts, and at the same time I'm both loving my independence but hating the loneliness. I'm thinking of giving up men for a while, and focusing on other things, such as redecorating my flat. I managed to find this big Ikea Expedit -bookshelf second hand, since it's no longer available in stores (at least here in Finland). I first saw the bookshelf in Katzu's blog and immediately fell in love with it. I can fit soooo much stuff in it, and it keeps my tv safe as well as hides most of the electronic wires I have lying around. Still have some arranging to do, but it's starting to look good for the most part. I also need a new rug since I'm going nuts with the one I have now. It would be lovely if I could keep it clean, but it's too heavy for me to lift let alone trying to take it outside! Vacuuming only does so much, since the rug tends to suck in EVERYTHING without letting anything escape. Bah!

How to break a heart? It is not difficult, anyone can do it.

Hupsansaa, elämä on taas tullut blogiharrastuksen tielle. Kymmenet postaukset odottavat lukemista, ja pitäisi saada järjesteltyä omatkin ajatukset jonkin sortin kirjalliseen muotoon, tulihan tässä kuitenkin vietettyä erittäin hieno viikonloppu Lumouksessa rellestäen.

Edellisen viikonlopun vietin ihan ex tempore erään tuttavani kanssa, kun perjantai 13. suunnitelmani olivat ensin pyllähtäneet sievästi. Viikonloppu oli yksi parhaimmista pitkään aikaan, ja sai miut vain kaipaamaan parisuhdetta entistä enemmän. En halua olla enää yksin, en jaksa aina olla vahva ja itsenäinen. Välillä toivon, että olisi joku, jonka edessä voisin vain paljastaa miten väsynyt ja rikkinäinen oikeasti olen. Joku, joka ymmärtäisi ja välittäisi ja pitäisi hyvänä. Haluan rakastaa ja saada vastarakkautta, siksi kai typerä sydämeni olikin niin avoin ja haavoittuvainen. Onnistuin siis täysin vahingossa ihastumaan juuri siihen väärään henkilöön, minkä takia loppuviikko onkin sitten mennyt melko kurjissa fiiliksissä. Minä kun tiesin jo valmiiksi, että kyseisen henkilön kanssa ei minkäänsortin tulevaisuutta olisi. :(

~Misantrella

The heart is a peculiar thing: so easily shattered, while remaining perfectly intact. I've accidentally gone and developed feelings for the one person that I'll never have a future with. Sucks to be me right now.

In Memoriam

Nättimys ♥

Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta elämäni suurimmasta tragediasta, jonka yli en ole vieläkään päässyt, enkä tule koskaan pääsemäänkään. Viisi vuotta sitten osa sielustani kuoli pikkusiskoni mukana, enkä tule enää koskaan olemaan se sama ihminen, joka joskus olin. Ajanjakso on ymmärrettävästi mielessäni todella sumeana myttynä, mutta tietyt yksityiskohdat ovat piirtyneet mieleeni. Kuten edellinen ilta, jolloin istuin tekojärven rannalla silloisen poikaystäväni ja muutamien kavereiden seurassa, ja mietin miten pitäisi soittaa Sinille. En kuitenkaan koskaan soittanut... Muistan myös katkonaisia pätkiä matkasta Särkänniemestä kotiin Seinäjoelle suru-uutisen kuultuani. Kävelin kaupungin läpi kuin unessa, ja ihmiset tuijottivat junassa itkuista olemustani. Seuraavat, ne kaikkien ikävimmät muistikuvat ovatkin Helsingistä Oikeuslääketieteelliseltä ja hautajaisista.

Matkalla Pirkkalan lentokentälle, kohti Englantia ja työharjoittelua

Leipuri-kondiittori ja Totoro-kakun valmistus

Emme saa koskaan tietää oliko kuolema lopulta vain vahingossa liian pitkälle mennyt epätoivon puuska, vai todellakin tahallinen teko. Varsinaista viestiä ei ollut, eikä teko ollut myöskään suunniteltu juttu. Sini oli eläväinen ja omapäinen tyttö, joka jätti poismennessään todella suuren kolon kaikkien läheistensä elämään.

Pikkusiskoni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka hauras ja lyhyt elämä onkaan. Päätin silloin tehdä enemmän asioita, mistä olin haaveillut, ja ensimmäisenä työnäni kävin ottamassa itselleni huulikorun. Aloin pitää enemmän Japanista haalimiani hieman erikoisempia vaatteita, uskaltauduun kokeilemaan näkyvämpää meikkiä. Halusin omalla tavallani, että Sini voisi olla minusta ylpeä. Minulla oli uusia ystäviä, ja poikaystävä, jonka kanssa rakastimme tulisesti, ja halusin vain, että olisin voinut esitellä näitä ihania ihmisiä siskolleni. Välillä halusin vain huutaa tuskaani ulos... Tuolloinen poikaystävä ehdottikin silloin, että sytyttäisin kynttilän aina kovimman ikävän iskiessä. Tuo tapa on jäänyt, mutta voisin ottaa sen käyttöön jälleen uudelleen.

Ikävä on valtava. ♥

~Misantrella

Minä & Sini Jaappaniasta tuodut yukatat yllä

It's been five years to the day since my world came crashing down. Five years ago I lost my sister, and a part of me died with her. Those months five years ago are understandably quite a blur, although some moments are forever etched in my mind. For example, the night befrore I was hanging out with my boyfriend and some friends and kept thinking about calling her, but never did... Or how I had to walk through the city of Tampere to get to the train station, it all felt unreal. Everyone in the train kept staring at me and my teary face. My next memories, the most unpleasant ones are from the coroner's office and of the funeral. 

We'll never know whether it was just a desperate act accidentally gone too far or actually an intended thing. There was no note, and it wasn't premeditated. She was such a stubborn, pig-headed and lively girl, who left a huge hole in the life of everyone close to her.

After my sister's death I realized how short and fragile life really is. I then decided to do more of the things I'd only dreamt about, and the first thing I did was get my lip pierced. I started to wear the more original clothing I had bought from Japan, and ventured out with bolder makeup. In my own way I wanted to make her proud of me. I had new friends, a boyfriend with whom we loved passionately, and all I wanted was to tell my sister about all the good things in my life. Sometimes I just wanted to scream out in pain. My boyfriend then suggested I light a candle whenever the pain and longing really hit me. I've since forgotten this habit, but I think it would be nice to revive it again.

I just miss her so damn much...♥

Crappy day x(

Joo, ei tosiaan mennyt kauhean kivasti tämä päivä. Aamulla herätessä vielä nauratti, sillä olin nähnyt jotain häröä unta siitä, miksi EN menisi katsomaan Avengersia, mutta melko pian kaikki menikin sitten plörinäksi. Sää oli harmaa ja näytti siltä, että tulee vielä satamaan (tätä kirjoittaessa sataakin), joten ei yhtään kiinnostanut lähteä liikenteeseen. Huomasin myös yhtäkkiä, että kamerani 8G muistikortista oli lohjennut millin-parin pala muovireunusta, eikä kamera suostunut enää lukemaan korttia. Kortti kuitenkin toimii yhä tietokoneeseen liitettynä, joten kaikki kuvat ovat kyllä tallella. Tällä hetkellä joudun pelailemaan puolet pienemmällä kortilla, jonka nyysin camcorderistani. Ärsyttää. Noh, pärjäsin kuitenkin neljä vuotta 512megaisella kortillakin, joten ei kait siinä...

Outfit from yesterday

Ranteessani on suuri ja arka mustelma, jonka sain ilmeisesti tiistaina pyöräillessäni. Totesin jo viime kesänä, että miun on pakko vaihtaa pyöränsarvet toisenmallisiin, sillä en osaa millään korjata huonoa ranteideni asentoa, ja esim. käyräsarvien kanssa olisi pakko. Mustelma oli muodostumassa jo tiistai-iltana, mutta se oli niin haalea, että luulin vain kuvittelevani. Nyt se on kuitenkin vain tummentunut ajan mittaan, ja näyttää melko karulta IRL.

Bruise on my wrist

Tili huutaa tyhjyyttään, joten kunnon ruokakauppareissusta saa haaveilla ensi viikkoon asti. Luulin, että olisin tänään saanut perusjuttuja haettua tuolla epäonnisella kauppareissullani, mutta pieni tilin välitarkastus osoitti, että Yliopiston Apteekki on tähän mennessä ainut asioimani putiikki, joka ei osaa pitää miun tiliä ajantasalla. Harvinaisen ärsyttävää, olen nyt jo yhteensä kolme kertaa luullut apteekkiveloituksen jo menneen ja näkyvän saldossa reaaliajassa, mutta tuon YA:n kohdalla näin ei koskaan ole asia. Noh, ehkäpä muistan ensi kerralla.

Makeup from yesterday, pink and purple eyshadow

Onnettoman kauppareissun jälkeen loppupäivä menikin kotosalla sohvalla röhnöttäen ja sarjoja katsellen. Kunnes sitten yhtäkkiä huomautettiin kellon olevan 20.04, ja miun olisi pitänyt olla hoitamassa Pupuhypyn kirppisbisneksiä 2km päässä. Minä kun olin odotellut, että Pupuhyppy ilmoittaisi vähän tarkemmin mitä ja keneltä olen hakemassa, mutta kun mitään ei kuulunut, niin en tajunnut kellon tulleen jo niin paljon. Noh, juoksin äkkiä kellariin ja pyörävarastoon, ja 9min myöhemmin olin paikan päällä vain todetakseni, että kyseinen ihminen oli sitten jo poistunut paikalta, ja jos olisin lueskellut FB-viestejäni, niin olisin nähnyt Pupuhypyn laittaman tiedon tästä. Noh, kyseinen tieto ois tavoittanut miun paljon varmemmin tekstarilla tai puheluna, en miä pidä mobiilinettiä päällä 24/7, se kun tuhostaa kännyakun aika nopeasti tyhjäksi!! Kiukun voimalla pörähdin sitten takaisin kotiin, vedin itkupotkuraivarit ja popsin vähän suklaata, johan taas helpotti.

Ylimääräisenä kiukkubonuksena tietenkin se, että alkuperäisen suunnitelman mukaan miun mummon, iskän ja setän+hänen vaimonsa oli tarkoitus piipahtaa täällä lauantaina matkallaan sukulaisjuhliin, mutta tämäkin sitten peruuntui muiden sukulaisten takia. En ihan oikeasti ymmärrä, mitä liikkuu päässä aikuisilla ihmisillä, kun pitää toisten ilo pilata! Odotin kovasti näkeväni iskän ja mummunkin, alkaa kieltämättä olla vähän ikävä omaa perhettä. :(

Niin ja huomasin myös viime viikon loppupuolella, että molemmille miun rotista on ilmestynyt jotain kasvaimia pitkin kroppaa. :( Ja vasta tasan kuukausi sitten menetin Raitapepun suurelle kasvaimelle, asuntoni on kovaa vauhtia muuttumassa Syöpäläksi.

Noh, eilen oli sentään ihan ok päivä. Olin ostellut erilaisia siemeniä jo huhtikuun puolella, ja sitten unohtanut ne siivotessani. Eilen ne tulivat kuitenkin vastaan, ja istutinkin ne samantien. Ruukuista löytyykin nyt sitten kolmea erilaista salaattia, parit yrtit ja kahdenlaisia kukkia. Siemeniä olisi vielä jäljellä, mutta käytin kaiken mullan näihin ruukkuihin.

Nyt nukkumaan, josko huomenna olisi jälleen parempi päivä.

~Misantrella

Yeah, today wasn't so great. I was laughing when I woke up, since I'd had a dream about why NOT to go see The Avengers, but quite soon things just started to go downhill. The weather was gray and it looked like it was going to rain (it's raining as I'm writing this) so I had no inspiration to leave the house. I also noticed that my camera's SD-card has a teeny-weeny chip in the plastic on one of the corners and now my camera refuses to acknowledge the card. I can still read the card on my computer, I just can't seem to save any more pictures on it. So for now I've stolen the SD-card from my camcorder, since I don't really use it.

I've also got a big sore bruise on my wrist, from biking on Tuesday. My hands are always in some weird angle, so my wrists are in danger with every bump on the road. I noticed this last year, but have yet to change the handles on my bike. I believe it's the only way to save my wrists since I can't seem to correct the angle using the normal horizontal bicycle handles. The bruise was already there on Tuesday night, but it was so pale I thought I was imagining it.

After my unfortunate trip to the grocery store I spent the rest of the day lazying on the couch watching tv. Until suddenly I realize it's 20.04 and I'm supposed to be meeting someone on behalf of Miss Bunnyhop (=Pupuhyppy). I had no concept of time, since I was waiting for some more information on who I was supposed to meet and what they were supposed to give me. All I knew I had 2km to go, all because of some second-hand deal they had arranged. So, off I go to get my bike and 9mins later I'm at the meeting place and there's no-one there. If I had checked my FB messages I would've gotten the info that this person had already left, but I DON'T have my 3G -thing on in my cell 24/7, seeing as I'm mostly home and at the computer. I can't understand why she couldn't just send me a text or call? I used my anger in hurrying back home, had a tiny breakdown raging about the whole thing, shed a few angry tears, ate some chocolate and magically felt much better afterwards. 

An extra piss-me-off is the fact that my dad, grandma, uncle+wife were supposed to stop by on Saturday on their way to a family party, but now that's ruined, thanks to other relatives of mine. Seriously, what causes sane (?) adults to deliberately ruin things for other people? I was really looking forward to seeing my dad and even my grandma (not all that close to her), since I'm kinda starting to miss my family. :(

Oh, and if this all isn't enough, last week I noticed that both my rats have tumors or extra lumps of some sort here and there on their bodies. It's only been a month since I lost my mouse Raitapeppu (=Stripybottom) to a tumor/cancer, and now the same thing is happening to my rats. My home is turning to Cancerville. :(

But on a positive note, yesterday was an ok day, and I finally planted the seeds I had bought earlier in April. I had since forgotten them and when I came across them yesterday I immediately planted them in different sized flower pots. I'm all out of flower dirt now, so I'll have to get some more, cause I still have some seeds left. I planted 3 types of lettuce, 2 types of flowers, and a couple different herbs. 

But off to bed now, perhaps tomorrow will be a better day.

With friends like these, who needs enemies?

Olen niin kyllästynyt olemaan se ystävä, joka heitetään sivuun aina siksi aikaa, kun ei ole tarvetta. 

Olen kyllästynyt kestämään ajattelemattomia letkautuksia, jotka tekee miulle ihan saatanan pahan mielen. 

Olen kyllästynyt olemaan tukena saamatta minkäänlaista vastakaikua silloin, kun itse tukea tarvitsisin. 

Olen kyllästynyt siihen, että kyseinen ystävä ei tunnu tietävän koko ystävä-sanan merkitystä, vaikka hän itse on minulle toiminut pikkusiskonkorvikkeena ja rakastan kyseistä ihmistä hurjasti. 

Olen yrittänyt, olen muuttunut, olen kasvanut, mutta silti tämä "ystävä" heittää vanhat epävarmuuteni suoraan kasvoilleni. Miksi minun pitäisi jaksaa?

Miksi?

~Misantrella

Everything changes, but nothing truly is lost

Alunperin suunnitelmissani oli lähteä juhlimaan vaihtuvaa vuotta Club Underworldiin, mutta päätäni särki koko eilispäivän, eivätkä särkylääkkeet tahtoneet tepsiä. Yritin sitten järjestellä asuntoani, joka näytti ihan siltä kuin olisin vasta muuttanut! Joululahjaksi saatu televisio aiheutti huonekalujen uudelleenasemoimisen, vaikka miulta ikivanha hiirulaisen kotialustani toiminut tv-taso löytyikin. Tässä huoneessa kun on pistorasiat vaan yhdellä seinällä ja pelailin jo valmiiksi jatkojohtojen kanssa...

Ulkona oli päivän mittaan sadellut myös vähäsen lunta, joka mukavasti kaunisti pimeää maisemaa. Oli kuitenkin valmiiksi jo vähäsen viluinen olo, joten pysyttelin sitten kiltisti sisätiloissa, käpertyneenä sohvalle viltin alle televisiota katsellen. Ehdin hetkeksi nukahtaakin, mutta heräilin sopivasti puolisen tuntia ennen kahtatoista. Vastaanotin uuden vuoden kera ison jäätelökulhon omassa lämpimässä sohvapesässäni. :) Näin myös muutamat raketit keittiönikkunasta, olihan niitä toki paukuteltu koko ilta melkolailla kellonaikoja noudattaen.

Toki miulla oli illan mittaan välillä tosi kurja olo, kun mietin miten turhauttava kulunut vuosi on ollut, ja miten yksinäiseksi itseni tunsin. Olen kuitenkin muutamana unettomana yönä aloittanut listaa tälle vuodelle tekemistäni suunnitelmista, joista suurin on pitää itsestäni kokonaisvaltaisesti parempaa huolta. Olen parin viime vuoden sisällä lihonut niin paljon, että välillä on todella vaikea katsella peiliin. Masennukseni kanssa on myöskin ajoittain todella vaikeaa, joten täytyy lääkereseptin uusimisen yhteydessä hankkia myös muunlaista apua. Viimeksi kun keväällä pyysin päästä juttelemaan psykologille, ilmoitettiin, että ei onnistu, pärjäile. Sen jälkeen kynnys yrittää uudelleen on vain kasvanut ja kasvanut, kunnes on tuntunut täysin mahdottomalta päästä elämässä eteenpäin. Olen jämähtänyt paikoilleni, olen oman elämäni sivustakatsoja. Unissakävelijä.

Yritän kuitenkin pikkuhiljaa saada itseäni innostumaan asioista uudelleen, nyt kun käytössäni on sekä ompelukone että saumuri, kaapit täynnä kankaita, ja paljon valmiiksi piirreltyjä kaavoja, koitan aloittaa uusia ompeluprojekteja. Yritän myös vähentää läppärin edessä viettämääni aikaa, ja lukea enemmän kirjoja. Huonekalujen tuunausprojektit täytyy myös saada loppuun asti, keittiön kaapit tarvitsevat uudet hyllypaperit, ja mieluusti myös maalaisin ne vähän hillitymmällä värillä, mikäli vuokraisäntä sallii. Ne kun ovat alunperin olleet kirkkaanvihreät, jonka päälle on joskus heitetty melkoisen ruma persikansävy... Kaappien täytteenä pyörivästä ylimääräisestä romusta olisi myös kiva päästä eroon.

En siis varsinaisesti lupaa muuta kuin yrittää enemmän, ja toivon, että alkanut vuosi tuo mukanaan parempaa itse kullekin.

~Misantrella

Joulu kuvina

Äiti oli keksinyt käyttää mainoksia lahjapapereina, recycling in action.

Beautiful in blue

Rottapyllykät oli mukana, ja harrastivat pelkäämistä, mamin niskassa oli kuitenkin turvallista.

Veljeltäni toivoin lisää lempparisarjoja hyllyyni.

Yhteensä sain 4 laatikollista suklaata, toinen Budapest-laatikko on jo tyhjä. :P

Olen haaveillut Kelohongasta sekä verhoina että lakanoina, ensin halusin pinkkiä,
mutta livenä violetti oli kuitenkin parempi.
Pinkki näytti paremmalta verhokankaana, lakanassa oli liikaa oranssia.

Jossu-murunen lahjoi kirjalla, rannekkeella, sekä piraattiaiheisilla paperivuoilla, jotka ehdin hetkellisesti hukata järjestellessäni. f^^;

Nämä ei olleet lahjuksia, vaan ostin Hömpästä hieman ennen joulua.
Pupuhyppy lähestulkoon ylipuhui ostamaan tuon pannan, mutta on se kyllä söötti!

Pupuhypyltä saatu lahja, mystinen rasia.

Sisällön olin itse valinnut, olen tätä himoinnut etsystä jo pitkän tovin, kuten samaisen myyjän muitakin hahmoväkertelyjä.
Melko helppo kyllä, mutta kuka tunnistaa hahmon?

Rakastan näitä yksityiskohtia!

Tämä on tosiaan vain pari-kolme senttiä korkea, joten todella tarkkaa työtä on tehty.

Jouluni sujui hyvin rauhallisesti, lähdin tosiaan hyvissä ajoin vanhempieni luokse välttääkseni jouluruuhkan. Onnistuin tehtävässäni myös todella hyvin, lemmikkivaunussa ei maanantai-iltana ollut lisäkseni kuin kaksi ihmistä. Ehdin viettää aikaa tuona samaisena päivänä myös Pupuhypyn kanssa, joten olin todella tyytyväinen alkaneeseen viikkoon. Neitosella on ollut todella kiireinen syksy työharjoittelun, töiden ja koulujuttujen kanssa, siihen lisäksi seurustelukumppani ja työkuvioiden tuomat uudet tuttavuudet, niin on meidän aika jäänyt sitten melkoisen vähälle. =( Ensi vuoden puolella kuitenkin taas korjausta asiaan!

Näin myös Jossu-murusta yhden iltapäivän/illan verran, kun palloilimme Seinäjoen keskustassa ja vaihdoimme lahjukset. Oli tarkoitus nähdä myös paria serkkutyttöä, mutta olivatkin sitten olleet käymässä juuri samaan aikaan kun palloilin kaupungilla, joten täytyypi yrittää ensi vuoden puolella uudestaan. Muuten viihdyinkin tiukasti oman perheen kanssa ja nautin kissojen seurasta. Onkin ehtinyt olla taas ikävä niitä karvapalloja. ♥ Rotat oli miulla reissulla mukana, hiiruli taasen oli Pupuhypyllä ja Sipulimiehellä hoidossa "lomailuni" ajan.

En oikeasti tehnyt yhtään mitään koko jouluna, kunhan vain syöpöttelin ja katselin telkkaria. Ahdisti ihan hirveästi, kun lähdettiin äitin kanssa käymään Cittarissa vielä aatonaattona. Eikä sieltä edes löytynyt bataattilaatikkoa, maksa- ja porkkanaversioita oli sitten senkin edestä! Mur. Varsinaisia jouluruokia meillä ei tosiaan tänäkään vuonna ollut kuin pienehkö kinkku, punajuuri- ja italiansalaatit, sekä maksalaatikkoa iskälle. Miksi turhaan ostella -saatika sitten tehdä itse- kaikki mahdolliset, kun ei niitä kuitenkaan kukaan syö? Mieluummin syödään sitten muuta hyvää ruokaa, tosin sitä bataattilaatikkoa jäin tavallaan kaipaamaan.

Olisin tosiaan ollut täysin onnellinen ilman nuita kuvattuja lahjuksiakin, varsinkin kun vanhempani päätyivät lyhentämään luottokorttilaskuani. ♥ Noh, kävipä sitten ilmi, että sain lisäksi myös uuden telkkarin... O_o; Miulla ei ole oikeaa telkkaria tosin ollutkaan Tampereelle muuton jälkeen, jolloin annoin rakkaan siniharmaan videonauhurilla varustetun mötikkäni eteenpäin. *sniff* Tämä versio on litteä 32" versio, joka on juuri passelin kokoinen kämppääni. Olen siis enemmän kuin kiitollinen perheelleni rauhallisesta ja lämpimästä joulusta. ♥

Itse en todellakaan pidä joulusta, inhoan kaikkea joulukrääsää (varsinkin punaista ja kullansävyistä), joululauluja, ja lahjastressiä. Siksi olinkin iloisesti yllättynyt, kun äiti oli täksi vuodeksi hankkinut ikivanhan muovikuusemme tilalle hieman pienemmän valkoisen version, johon ei lopulta edes laitettu muita koristeita kun nuo kuvissa näkyvät siniset valot. Less is more, tykkäsin. Lahjapapereina käytettiin joulumainoksia, ja nuo Dexterit olivat seisseet katsomatta perheeni leffahyllyssä.

Omaa kämppääni en edes yrittänyt koristella mitenkään jouluisesti, en myöskään ole vielä löytänyt talvivalojani kaappien perukoilta. Jos ne tässä siivoillessa/järjestellessä kuitenkin vastaan tulevat, niin toki nakkaan ne koristeeksi johonkin nurkkaan. :) Tosin pinkit valoni muistaakseni paloivat keltaisiksi jatkuvassa käytössä... Pidän tunnelmallisesta valosta varsinkin näin talvisaikaan, vaikka ommellessa ja askarrellessa onkin hyvä olla lisävaloa käytössä.

Kidnappausuhkailuistani huolimatta lähdin tälläkin kertaa kotiin ilman kissaa. Siskoni kissasta Kinuskista on kasvanut varsinainen hurmuri, jota aina lällyttelen kotosalla käydessä. Se on niin pehmoinen ja ihana! ♥

Torstaina päädyttiin sitten siihen, että ajellaan vanhempieni kanssa Tampereelle, jotta saan kaikki tavarat kerralla mukaan. Lahjatelkkari tuli siis tavallaan kotiinkuljetuksella, plus että matkaseura oli huomattavasti mukavempaa kuin junahörhöt. :P Autoon pakattiin myös yksi "ylimääräinen" lipasto, jonka takia olenkin tämän ja eilisillan ajan kääntänyt kämppääni ylösalaisin. Lipasto päätyi sängyn viereen nurkkaan korvaamaan 3-portaista minihyllyä, joka on toiminut yöpöytänäni viimeiset kolmisen vuotta, ja kerännyt sinä aikana ihan älyttömät määrät pölyä! Lipastonlaatikot piilottavat kivasti kaikki ylimääräiset romut, ja vaatekaappiinkin tulee pikkuisen lisätilaa. :P

Iskän kanssa haettiin Expertiltä tarjouksessa olleet muistitikut vielä matkalla.

Vajaan vuorokauden päästä vaihtuukin sitten jo vuosi, enkä oikein tiedä miten sitä juhlistaisin. Kävin tänään ostamassa pullon kuohuvaa, mutta näillä näkymin saan nautiskella sitä omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Suunnitelmana on tosin ollut suunnata Club Underworldiin, mutta saa nähdä miten lopulta käy. Tähtisädetikkujakaan en muistanut ostaa, harmi, ne kun ovat ainoita "raketteja", joihin uskallan koskea.

Pahoittelen pitkää postausta, mutta oli samanaikaisesti sekä todella paljon että todella vähän asiaa. :D

 ~Misantrella

Just one of those days

Tänään on taas huono päivä. Olen melko varma siitä, että olen taasen onnistunut pilaamaan yhden lupaavan suhteen olemalla oma, lääkitsemätön itseni. Elämä alkaa muutenkin ahdistaa, ei ole töitä, ei ole rahaa, ei ole rakkautta, ystävätkin on harvassa.

Viimeisestä tosin saanen syyttää itseäni, olen melkoinen mörökölli, enkä aktiivisesti hae muiden seuraa. En myöskään ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, ja minulla kestää melko kauan avautua ja päästää ihmisiä lähelleni. Ilmaisen itseäni yleisesti ottaen myös paremmin esim. mesekeskusteluissa kuin kasvotusten. *sosiaalisesti rajoittunut*

Tiivistettynä siis: olen masentunut ja yksinäinen, ja janoan toisen ihmisen tuomaa hellyyttä ja läheisyyttä. Kaukosuhteet sucks. =(

Näytän siis tänään(kin) maailmalle keskaria, ja painun takaisin peiton alle.
Misantrella out.

Pääsiäispäivitys

Zombie-Jessen meille lahjoittama pääsiäisloma on ollut osaltani harvinaisen kurja tänä vuonna. Edes kaunis ilma ei ole saanut minua lähtemään parveketta kauemmas, vaan olen kököttänyt sisällä, pääasiallisesti omassa sängyssä toinen toistaan huonompien leffojen parissa.

Miksi sitten näin? Pupuhyppy seurustelee nykyään onnellisesti, enkä viitsi tunkea mukaan kolmanneksi pyöräksi. Oma suhteeni jo kerran mainittuun mieshenkilöön taasen vain kariutui, tai ainakin näin oletan, koska hänestä ei taas ole kuulunut yhtään mitään. Toisaalta, mikä suhde? Mies kun ei varsinaisesti halunnut seurustella, ja vaikka viihdyinkin hänen seurassaan, en loppujen lopuksi varsinaisesti pitänyt hänestä. Toki ehdin häneen ihastua, viisi kuukautta on pitkä aika. Hän vain ajattelemattomuuttaan onnistui minua satuttamaan, enkä antanut itseni luottaa häneen täysin missään vaiheessa. Myöskin näkeminen kerran kahdessa viikossa on aika typerää, kun kyseessä ei kerran ollut kaukosuhde. Kai sitten halusimme vain eri asioita, minä esimerkiksi en kestä päivittäistä juopottelua ja hermostun itseeni ja muihin, jos onnistun nukkumaan koko päivän, ihan siis iltakahdeksaan asti. Kuten tyypille itselleenkin totesin, 'viinaa ja vittuilua' ei vain kovin hyvin käy yhteen 'teen ja sympatian' kanssa. *sigh*

Olen siis sanalla sanottuna yksinäinen. Vaikka olenkin Pupuhypyn kautta saanut uusia tuttavia, en koe tuntevani heitä niin hyvin, että voisin "ahdistella" heitä pitämään minulle seuraa. En oikeastaan uskalla edes kysyä, sillä en tiedä viihtyisivätkö he seurassani, varsikaan tällä hetkellä ja näillä fiiliksillä. =(

Mikä muu vetää mielen matalaksi? Toinen rotistani on kipeänä, ja olen murehtinut sen puolesta jo päivätolkulla. Käväisimme eläinlääkärillä tuossa keskiviikkona, ja vaikka reissu tulikin kalliiksi, oli se sen arvoista, sillä tuntui, että sydämeltäni putosi about tonnin kivi. Rotta sai antibioottipistoksen jo lääkärillä, ja olenkin sille nyt syöttänyt antibioottiliuosta kahdesti päivässä. Rotta on pirteämpi, mutta edelleen todella laiha ja syö huonosti. Alan huolestua siitä uudelleen...=( Antibiootit ovat ilmeisesti mansikan taikka vadelman makuisia, mutta ensimmäisen satsin jälkeen rotta päätti, että ei enää tätä, ja nyt olenkin joutunut pakottamaan lääkkeet. Mikä tietenkin saa rotan inhoamaan koko operaatiota ja minua.... *sigh*

Toinen rotta taasen voi kirjaimellisesti paksusti, se kun meni ja varasti kaikki siskolleen antamani herkut. Nyt rotat ovat eristyksissä toisistaan, Ruuvi pienellä laihiksella ja herkkulakossa, kun taasen Mutteria yritän paapoa ja lihottaa. Toivottavasti kaikki nyt menisi vielä parhain päin...

Kaikista kurjin juttu sattui kuitenkin torstai-iltana. Kävin keittiössä juttelemassa hiirulaisille, kun näin että Nokinekku ja Raitapeppu taiteilivat puukeinunsa päällä. Ihmettelin, kun Toffeekuonosta ei näkynyt edes viiksikarvoja, joten kurkkasin bunkkeriin - tyhjä. Sitten nostin uutta mökkiä, ja yllätyin, kun Toffis köllötteli paikoillaan, eikä tapansa mukaan singahtanut heti karkuun. Vasta samalla sekunnilla, kun höpötellen tökkäsin hiirtä, tajusin sen olevan kuollut. Ensin en osannut reagoida asiaan mitenkään, sitten purskahdinkin hysteeriseen itkuun. Kaikki kuolemaan liittyvät käsittelemättömät tunteet ihan pinnassa, istuin sitten vain ja itkin aikani siinä lattialla. Hädästäni kertoo ehkä jotain se, että ensimmäinen ihminen, jolle sai asiasta jotain soperrettua, oli mies, joka ei sitten loppujen lopuksi välittänytkään minusta niin kauheasti...

Kun sitten viimein sain itseni kasaan, nostin Toffeekuonon varovasti pois dunasta, laitoin sen minigrip-pussiin, siivosin koko dunan, pesin kaikki mökit ja kulhot ja muut. Lopulta sitten laitoin pienen vielä rasiaan, ja toisen pussin sisään, sekä pakastimeen odottamaan viimeistä leposijaa. Sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun pesemään koko kokemus pois. Nyt nuo ovat sitten kahdestaan, Nokinekku ja Raitapylly.

Ensin saan pelätä Mutterin puolesta, ja sitten kun toinen alkaa voimaan paremmin, ja ehdin siitä iloita, käy näin. =( Tuntuu todella pahalta, koska on mahdollista, että pikku nöffetti on kuollut jo eilisen puolella. Minä kun ajattelin sen olevan vain tapansa mukaan piilossa, kun annoin hiirulaisille illalla ruokaa. Toffeekuonoako se toissayönä näkemäni uni sitten koskikin? Heräsin keskiviikkoon pahalla mielellä, sillä olin nähnyt unta, jossa löysin Mutterin kuolleena häkistä... =(

Hyvästi Toffeekuono, elämäni ensimmäinen pieni hiirimakkara...

~murheellinen Misantrella