Olen niin kyllästynyt olemaan se ystävä, joka heitetään sivuun aina siksi aikaa, kun ei ole tarvetta.
Olen kyllästynyt kestämään ajattelemattomia letkautuksia, jotka tekee miulle ihan saatanan pahan mielen.
Olen kyllästynyt olemaan tukena saamatta minkäänlaista vastakaikua silloin, kun itse tukea tarvitsisin.
Olen kyllästynyt siihen, että kyseinen ystävä ei tunnu tietävän koko ystävä-sanan merkitystä, vaikka hän itse on minulle toiminut pikkusiskonkorvikkeena ja rakastan kyseistä ihmistä hurjasti.
Olen yrittänyt, olen muuttunut, olen kasvanut, mutta silti tämä "ystävä" heittää vanhat epävarmuuteni suoraan kasvoilleni. Miksi minun pitäisi jaksaa?
Miksi?
~Misantrella
Otan osaa. :/ Ansaitset parempaa!
ReplyDeleteTuttua tuo, että tämä 'ystävä' ottaa esille vain kun tarvitsee jotain tai ei ole ykköskavereitaan saanut mukaaan..sitten voikin olla taas seuraavan kuukauden verran pitämättä mitään yhteyttä..
ReplyDeleteEi tuollaisia "ystäviä" kannatakaan kestää! Varmasti on parempiakin ystäviä olemassa ja jos ei ole, niin aina voi tutustua uusiin ihmisiin. :) Itse päätin kerran myös, kun silloisista ystävistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä itselleni, että mitäpä sitä turhaan viettämään aikaa sellaisten kanssa.
ReplyDelete