Weekend with Mr. J

Kissakaverin menetyksestä hieman mukavempiin asioihin...

Viime viikonloppuna suuntasin jälleen töiden jälkeen kohti Helsinkiä ja Herra J:tä. Oli ollut aiemmin puhetta, että voisi jonkun leffan käydä katsastamassa, kun kerran Rakkautta & Anarkiaa filmifestarit olivat juuri pyörähtämässä käyntiin. Herra J olikin sitten varannut liput perjantai-illalle Horror Storiesia katsomaan. Leffa koostui neljästä eri kauhutarinasta, jotka olivat ihan mielenkiintoisia ja sisälsivät myös huumoria, varsin viihdyttävä pläjäys siis! Kauhuaspektia tosin olisin itse ainakin toivonut enemmän, varsinkin leffalle plätkäistyn nimen perusteella...

Kuva kaivettu googlen avulla

Ennen leffaa pyörähdettiin pikaisesti Hömpässä, koska olin vinkunut haluavani erään laukun, jota en kaikista kyselyistä ja etsimisestäni huolimatta ollut Tampereen myymälöistä löytänyt. Laukku löytyikin sitten viimein, ja vaikka se olikin olettamaani pienempi (koskahan oppisin oikeasti tarkistamaan ne netissä ilmoitetut mitat?), kiikutin sen onnellisena kassalle. Sähköpostiini pommitetun alekoodin kanssa laukku maksoi 15 €, joten happy happy joy joy, kelpaa vaikka baarinyssäkäksi tuo. :) Tykkään kovasti noista metallisista kulmista ja Herra J naureskelikin, että tuolla kelpaa moksautella ei-toivottuja seuralaisia kauemmas. ;)

New cutesy bag from H&M, love the metal corner details ♥

Naureskelin myös tälle Poutapilviä ja Lihapullakuuroja 2 -julisteella, varsinkin kun olin juuri pari päivää aiemmin bongannut Imgurista seuraavan gifin. I ♥ silly cartoons.

Lauantaina suunnattiin Herra J:n vanhempien vuokraamalle mökille. Minä tietenkin jännitin ihan hirveästi, koska onhan se nyt ihan eri tilanne tavata kyseiset ihmiset pelkkänä häävieraana vs. seurustellessa heidän poikansa kanssa. ;P Harvan exän vanhemmat ovat minusta oikeasti pitäneet, joten en koskaan odota moista innolla. Ensimmäisen poikaystävän himouskovaisten kasvattivanhempienhan mielestä olin itse Saatana. :D

Mökillä oli kuitenkin varsin mukavaa, käytiin soutelemassa järvellä, saunottiin, ja Herra J uskalsi vielä kastautua järven kylmään veteenkin.

Näkymä järvelle.

Herra J nappasi kuvan veneessä, tukka pörrössä, olin juuri napannut hupun pois päästä. :P

Sunnuntai menikin sitten löhömöhötessä, kunnes oli aika suunnata takaisin Tampereelle.

~Misantrella

Last weekend I headed to Helsinki again on Friday. Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa (Love & Anarchy) had just started, so we decided to go see a movie and ended up watching Horror Stories. 

I had also been looking for that little black bag, and found it right before heading to the movies, yay. 

On Saturday we headed out to a cottage rented by Mr. J's parents, and went rowing on the lake for a while. (I just sat in the boat and tried not to get freaked about the spiders. Why are there always spiders in boats!?) We also enjoeyd a nice hot sauna and some good food, and Mr. J even hopped into the cold lake water a couple times. 

Sunday was just a typical lame-o Sunday, so we were just chilling until I had to head back home.

Trip to Helsinki, part 3

Lauantaina museon ja ruokailun jälkeen lähdettiin vielä ihmettelemään Suomenlinnaa. Itse en ole tuolla koskaan aiemmin käynyt, joten pakkohan sitä oli piipahdettava ihmettelemässä, varsinkin kun sääkin oli vielä varsin mukava. Aika monet noista paikoista olivat jo suljettuja illan lähetessä, mutta vaelleltiin ympäri saarta tutkimassa pimeitä käytäviä ja kaunista ympäristöä.

We didn't actually end up visiting this part of the island, we kind of ran out of time.

Another picture I took from to ferryride to the island.

On the World Heritage List

Dark hallway, lots of windows, there was pretty much a whole lot of nothing down there. :P

Autumn is coming, pretty, but depressing. :/

The sunset was beautiful. ♥

Big-ass cannon

Hobbit holes? ;)

The sky was looking kind of weird, there was a silly line of white clouds that looked like it was pasted on everything else.

I love the sky and the awesome colours!

Kaiken kävelyn jälkeen istuttiin vielä nauttimaan vähäsen virvoitusta ravintola Suomenlinnan Panimossa seuraavaa lauttaa odotellessa. Olin ihan rättipoikki aktiivisen päivän jälkeen, joten suunnistettiin takaisin Herra J:n luo nukkumaan. Sunnuntai menikin sitten leppoisissa tunnelmissa, piipahdettiin yhdellä kirppiksellä, josta en löytänyt mitään. Päivä oli sateinen, joten ihan hyvä sisällä istuskeluun. Illalla suuntasinkin sitten takaisin Tampereelle, melkoisen haikeissa tunnelmissa.

Vähemmän hehkeänä kotimatkalla.

~Misantrella

♥_~

Ihana + ihana = ällösöpöilyä ♥

Tasan kuukausi sitten tapasin Herra J:n ensimmäistä kertaa. Nyt kolmen yhdessä vietetyn viikonlopun ja Facebookissakin "virallistetun" seurustelun jälkeen olen korviani myöten ihastunut ja onnellinen. ♥ Joskus ne asiat vaan rullaa omalla painollaan! ^_^

~Misantrella

Romance and all that cheesy stuff

Lovely bride and groom, best man and one of the two maids-of-honour in the back

Unikeonpäivänä juhlittiinkin sitten häitä. Meillä äitin kanssa kello vähän karkasi, joten tuli kiire ehtiä Kauhavalle kirkkoon ja istumaan ennen hääparia, mutta onnistuttiin kuitenkin. Kiristelin korsettianikin vielä kirkossa... xP

Itse olen jo sen verran ihmissuhteitteni myötä kyynistynyt, etten välillä tiedä uskoako enää rakkauteen. En oikein usko meneväni itse koskaan naimisiin, kirkkohäistä en tietääkseni ole koskaan haaveillut, kirkosta eronneena ateistina/agnostikkona se ei onnistuisi muutenkaan. Silti kyynisen akkani sisällä piilottelee yhä se ikuinen rakkaudennälkäinen romantikko, joka joutui heti räpyttelemään liikutuksen kyyneliä silmistä nähdessään morsiamen astelevan isänsä saattamana kohti alttaria. On se vaan ihanaa, rakkaus. ♥

Venue

Hääbingo! Viuhka oli must, päivä oli aurinkoinen ja LÄMMIN. :)

Hirvee peilikuva, en ole törmännyt vielä yhteenkään ei-itse-hätäpäissä-räpsäistyyn-todistusaineisto -kuvaan itsestäni kyseisistä pippaloista. :P
Yritin piilotella hirmuista juurikasvuani epämääräisellä kampauksella.

Parhaat kakunkoristeet! ♥

Kakku oli myös HYVVEE. :)

Cheapo film cameras that look like a tiny herd of cows! :D

Doppelgangers!

Bingo sheet and strawberry punch

Short and simple

Pakko myös mainita, että katseeni alkoi jo varsin alkuvaiheessa harhailla erään miekkosen suuntaan. Instant attraction, what can I say? ;) Kun setäni sitten alkoi udella miesasioistani, oli hän varsin pian tarjoamassa sulhasen veljeä - tosin sitä väärää ja varattua. O__o Katselemani mies kun osoittautui sulhasen toiseksi veljeksi, ja kiinnostus molemminpuoliseksi...

Voisi siis ajatella häiden olleen kaikinpuolin onnistuneet. Näin sukulaisia pitkästä aikaa, nauroin paljon, söin hyvää ruokaa, nautin liikaa boolimansikoita, uskaltauduin juttusille, sain suudelman... ^_^ Best wedding ever!

~Misantrella

P.S. Morsiamen kosinta oli ehkä herttaisin ikinä. :)

Silence will fall

Kyllästyin viimein odottamiseen ja  jatkuviin spoiler-uhkiin, ja tilasin itselleni kaikki tähänastiset Dr. Who -boksit. Olen kiltisti katsellut sarjaa Ylen esittämänä, ykköskausi on siis tullut nähtyä jo pariin otteeseen...

They did cost a pretty penny, but by buying seasons 1-4 as a combo-box set I saved loads. :P
Plus look at how cool the black box is, it's awesome! ♥

Sain kaikki kaudet haettua postista viikko sitten, ja tänään olen jo siirtynyt kutoskaudelle...;) Kymppitohtorin menettäminen otti voimille, kuten olettaa saattaa, enkä ole vielä ihan sinut yhdentoista kanssa. Itkin onnen katkeransuloisia kyyneleitä muutenkin tuon neloskauden lopussa, Doctor + Rose Tyler, what a love story...♥

Matte black with shiny black pattern and gray Tardis, prettyyy~ ♥

Hankin myös ihanan metallinhohtoisen Tardis-julisteen oveeni, sekä julisteen, jossa vasemmalla sivulla komeilee Tennant, välissä Tardis ja oikealla Smith. Juliste on sävyiltään kaikkea muuta kuin minua (harmaata ja oranssia), joten en vielä tiedä mihin sen sijoittaisin.

Sadly it's just my own reflection on the window....

Time (and money) well spent, I'd say! ^__^

~Misantrella

How to break a heart? It is not difficult, anyone can do it.

Hupsansaa, elämä on taas tullut blogiharrastuksen tielle. Kymmenet postaukset odottavat lukemista, ja pitäisi saada järjesteltyä omatkin ajatukset jonkin sortin kirjalliseen muotoon, tulihan tässä kuitenkin vietettyä erittäin hieno viikonloppu Lumouksessa rellestäen.

Edellisen viikonlopun vietin ihan ex tempore erään tuttavani kanssa, kun perjantai 13. suunnitelmani olivat ensin pyllähtäneet sievästi. Viikonloppu oli yksi parhaimmista pitkään aikaan, ja sai miut vain kaipaamaan parisuhdetta entistä enemmän. En halua olla enää yksin, en jaksa aina olla vahva ja itsenäinen. Välillä toivon, että olisi joku, jonka edessä voisin vain paljastaa miten väsynyt ja rikkinäinen oikeasti olen. Joku, joka ymmärtäisi ja välittäisi ja pitäisi hyvänä. Haluan rakastaa ja saada vastarakkautta, siksi kai typerä sydämeni olikin niin avoin ja haavoittuvainen. Onnistuin siis täysin vahingossa ihastumaan juuri siihen väärään henkilöön, minkä takia loppuviikko onkin sitten mennyt melko kurjissa fiiliksissä. Minä kun tiesin jo valmiiksi, että kyseisen henkilön kanssa ei minkäänsortin tulevaisuutta olisi. :(

~Misantrella

The heart is a peculiar thing: so easily shattered, while remaining perfectly intact. I've accidentally gone and developed feelings for the one person that I'll never have a future with. Sucks to be me right now.

In Memoriam

Nättimys ♥

Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta elämäni suurimmasta tragediasta, jonka yli en ole vieläkään päässyt, enkä tule koskaan pääsemäänkään. Viisi vuotta sitten osa sielustani kuoli pikkusiskoni mukana, enkä tule enää koskaan olemaan se sama ihminen, joka joskus olin. Ajanjakso on ymmärrettävästi mielessäni todella sumeana myttynä, mutta tietyt yksityiskohdat ovat piirtyneet mieleeni. Kuten edellinen ilta, jolloin istuin tekojärven rannalla silloisen poikaystäväni ja muutamien kavereiden seurassa, ja mietin miten pitäisi soittaa Sinille. En kuitenkaan koskaan soittanut... Muistan myös katkonaisia pätkiä matkasta Särkänniemestä kotiin Seinäjoelle suru-uutisen kuultuani. Kävelin kaupungin läpi kuin unessa, ja ihmiset tuijottivat junassa itkuista olemustani. Seuraavat, ne kaikkien ikävimmät muistikuvat ovatkin Helsingistä Oikeuslääketieteelliseltä ja hautajaisista.

Matkalla Pirkkalan lentokentälle, kohti Englantia ja työharjoittelua

Leipuri-kondiittori ja Totoro-kakun valmistus

Emme saa koskaan tietää oliko kuolema lopulta vain vahingossa liian pitkälle mennyt epätoivon puuska, vai todellakin tahallinen teko. Varsinaista viestiä ei ollut, eikä teko ollut myöskään suunniteltu juttu. Sini oli eläväinen ja omapäinen tyttö, joka jätti poismennessään todella suuren kolon kaikkien läheistensä elämään.

Pikkusiskoni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka hauras ja lyhyt elämä onkaan. Päätin silloin tehdä enemmän asioita, mistä olin haaveillut, ja ensimmäisenä työnäni kävin ottamassa itselleni huulikorun. Aloin pitää enemmän Japanista haalimiani hieman erikoisempia vaatteita, uskaltauduun kokeilemaan näkyvämpää meikkiä. Halusin omalla tavallani, että Sini voisi olla minusta ylpeä. Minulla oli uusia ystäviä, ja poikaystävä, jonka kanssa rakastimme tulisesti, ja halusin vain, että olisin voinut esitellä näitä ihania ihmisiä siskolleni. Välillä halusin vain huutaa tuskaani ulos... Tuolloinen poikaystävä ehdottikin silloin, että sytyttäisin kynttilän aina kovimman ikävän iskiessä. Tuo tapa on jäänyt, mutta voisin ottaa sen käyttöön jälleen uudelleen.

Ikävä on valtava. ♥

~Misantrella

Minä & Sini Jaappaniasta tuodut yukatat yllä

It's been five years to the day since my world came crashing down. Five years ago I lost my sister, and a part of me died with her. Those months five years ago are understandably quite a blur, although some moments are forever etched in my mind. For example, the night befrore I was hanging out with my boyfriend and some friends and kept thinking about calling her, but never did... Or how I had to walk through the city of Tampere to get to the train station, it all felt unreal. Everyone in the train kept staring at me and my teary face. My next memories, the most unpleasant ones are from the coroner's office and of the funeral. 

We'll never know whether it was just a desperate act accidentally gone too far or actually an intended thing. There was no note, and it wasn't premeditated. She was such a stubborn, pig-headed and lively girl, who left a huge hole in the life of everyone close to her.

After my sister's death I realized how short and fragile life really is. I then decided to do more of the things I'd only dreamt about, and the first thing I did was get my lip pierced. I started to wear the more original clothing I had bought from Japan, and ventured out with bolder makeup. In my own way I wanted to make her proud of me. I had new friends, a boyfriend with whom we loved passionately, and all I wanted was to tell my sister about all the good things in my life. Sometimes I just wanted to scream out in pain. My boyfriend then suggested I light a candle whenever the pain and longing really hit me. I've since forgotten this habit, but I think it would be nice to revive it again.

I just miss her so damn much...♥

Autopsied mesh

Look at my übercool pose lol

Eilen oli melko myöhäisestä herätyksestä huolimatta ihan touhukas päivä, tuli pyykkäiltyä, tiskattua, tiskattua lisää, siivoiltua vähäsen, ja tiskattua vielä loputkin astiat. Posti kiikutti paketin, josta paljastui ebaysta huudettu Lipin uudemman malliston valkoinen verkkotoppi. En taas oikein tiedä mitä päässäni liikkui huutohetkellä, kai olin vain hullaantunut siitä, miten kerrankin oli tarjolla XL-kokoa, että ignoretin värin kokonaan. Miulla kun ainoat valkoiset vaatekappaleet menee tuonne alusasu/yöpaita-osastolle...

I had quite a productive day yesterday, doing the dishes and the laundry and just tidying up in general. I also received this white Lip Service mesh top I bought on ebay, and even though it's white, it's still kinda cool. 

Toppia piti tietenkin sovitella, ja ymppäsin sitten samaan kuvaan jo perjantaina saamani, kauan himoitsemani Autopsy-hamosen, jota en ole muistanut hehkuttaa ollenkaan! Tässä muutama viikko takaperin Lipparilla oli ollut jotain ongelmaa nettisivujen kanssa, joten he tarjosivat parin päivän ajan ilmaiset postikulut, ja pakkohan ne oli hyödyntää, kun kerran hamosen loppuhinnaksi tuli 45$. Aluksi sain tosin Vantaan tullista kirjeen, jossa kysyttiin haluanko heidän tullaavan pakettini vai siirtävän sen tänne Tampereelle, noh, valinta ei todellakaan ollut vaikea, varsinkin kun paketti kiikutettiin lopulta kotiovelle asti. Oli siinä varmaan kuljetuspojalla hauskaa: olin juuri vasta saanut silmäni auki (puoli kymmeneltä) ja juossut suoraan sängystä varustettuna pelkällä topilla ja pantsuilla ovea avaamaan, olin vieläpä puolisokea, sillä en tietenkään ollut nähnyt mihin olin lasini yöllä jättänyt. :P

Man, I really dislike my arms =(

I'm wearing a basic black strappy top from H&M underneath, and the skirt is from Lip Service's Autopsy-line. I received this skirt already on Friday, but completely forgot about it! I only bought the skirt because I got free shipping for it - there had been some issues on Lippy's website a few weeks back, so they were offering free international shipping for a couple of days. 

Tulin myös viimein maalailleeksi tuota FB-kirppikseltä ostettua puhelinpöytää, mutta tottakai maali meni ja loppui kesken! Rahatilanne ei tällä hetkellä oikein antaisi periksi ostaa uutta isompaa pötikkää, joten täytyy katsella mitä tuon kanssa nyt tekee. Spraymaalia kyllä olisi, mutta sitä ei oikein sisätiloissa näin suureen projektiin käytetä... Olen sentään jo alustavasti suunnitellut miten järjestän tuon eteisen kyseisen romun kanssa, vaikka se varmaan tuottaakin hieman ongelmia. Eteiseni on kohtalaisen suuri, mutta hankala käytössä, siellä ei ole naulakkoa, eikä seinissä pysy kiinni mikään, joten miulla on sitten eteisen kaappien ovissa parit naulakkokoukut ja yksi klenkkaava jalallinen naulakko. Kylppärin ja huoneeni ovi on myöskin sijoitettu siten, ettei niiden väliin oikein saa laitettua mitään huonekalua ilman, että siihen törmää pimeällä. Mur.

white and beaten is now stripy and mostly black

I also used the last drops of black paint trying to make my second-hand tiny desk-whatever-thingy look a bit more presentable. All I have left now is spray paint, and I can't exactly use that indoors on something this size..

Niin, ja pakko se kai on tämäkin nyt viimein verbaalisesti ulostaa: olen jälleen sinkku. Edellisestä tapaamisesta Viikinkimiehen kanssa oli vierähtänyt jo 2kk, ja itse ainakin aloin jo väsyä koko touhuun. Tunteeni viilenevät varsin helposti, ja etenkin kaukosuhteessa asia on todellinen ongelma, varsinkin kun tuntuu ettei toiselta osapuolelta saa kaipaamaansa huomiota tai panostusta suhteeseen. Myönnän, että loppuvaiheessa annoin itse jo periksi, enkä jaksanut suuremmin enää aloitta tai ylläpitää keskustelua. Olen liian hellyydenkipeä kaukosuhteisiin, kaipaan läheisyyttä sekä fyysisessä että henkisessä mielessä. Sinkkuilu ei nyt tietenkään varsinaisesti auta asiaa, minä kun en osaa harrastaa yhden illan juttuja, mutta parempi kuitenkin näin. Erosimme 2 viikkoa sitten, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tämä tuntuu oikealta. En ollut rakastunut, joten vaikka ero sinänsä harmittaakin, en kuitenkaan osaa masistella sen vuoksi. Keskustelumme ovat muutenkin tyrehtyneet aika totaalisesti, joten olin tällä kertaa oikeassa.

Oh, and I guess I need to put this one in words too - I'm single again. Things just didn't work out with Viikinkimies, and it had been 2 months since we last met. I don't have the money to spend on traveling, and he's been on and off work. But you'd think that if I really truly wanted to see him, I'd cut on all possible expenses to save money for the trip, right...? So it's all for the best.

Whoosh, rocketship about to launch!

No mutta se siitä. Huomenna on tarkoitus suunnata jälleen viihteelle Redemption Clubin muodossa. :)

~Misantrella

Just one of those days

Tänään on taas huono päivä. Olen melko varma siitä, että olen taasen onnistunut pilaamaan yhden lupaavan suhteen olemalla oma, lääkitsemätön itseni. Elämä alkaa muutenkin ahdistaa, ei ole töitä, ei ole rahaa, ei ole rakkautta, ystävätkin on harvassa.

Viimeisestä tosin saanen syyttää itseäni, olen melkoinen mörökölli, enkä aktiivisesti hae muiden seuraa. En myöskään ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, ja minulla kestää melko kauan avautua ja päästää ihmisiä lähelleni. Ilmaisen itseäni yleisesti ottaen myös paremmin esim. mesekeskusteluissa kuin kasvotusten. *sosiaalisesti rajoittunut*

Tiivistettynä siis: olen masentunut ja yksinäinen, ja janoan toisen ihmisen tuomaa hellyyttä ja läheisyyttä. Kaukosuhteet sucks. =(

Näytän siis tänään(kin) maailmalle keskaria, ja painun takaisin peiton alle.
Misantrella out.

Uneton yö...

Mieliala: murtunut ja itkuinen
Taustalla humisee: hiirien juoksupyörä

Kävin jälleen "keskustelun" exäni kanssa, ts. vietin 47 minuuttia itkien ja soperrellen puhelimeen. Matkani jälkeen sain kuulla Pupuhypyltä exäni löytäneen jonkun uuden sillä aikaa, kun olin reissussa. Eihän asiassa muuten mitään ihmeellista olisi...

....ellen olisi ollut täysin siinä uskossa, että meillä oli jonkinsortin suhde ja asiat vielä selvittämättä. ='( Ilmeisesti olin kuitenkin ainut osapuoli, joka oli tätä mieltä. Exäni kun oli täysin siinä uskossa, että olimme vain pitäneet hauskaa yhdessä niin kauan, kunnes joku parempi tulee vastaan. Surulliseksi asian tekee se, että olin ehtinyt rakastua häneen uudelleen...

Sain kuulla asiasta 2.9., kun satunnaisesti kysyin Pupuhypyltä tietääkö hän mitä exälleni mahtaa kuulua, en näet ollut itse uskaltanut vielä hänelle soittaa, kun hänestä päin ei ollut kuulunut mitään. Matkani aikana en saanut pidettyä yhteyttä oikein kehenkään, sillä yllätyksekseni kännykkäni ei toiminutkaan Kanadassa, enkä saanut nettiä toimimaan läppärilläni. Olin siis täysin pihalla kaikesta, mitä täällä oli sinä aikana tapahtunut. Pupuhyppy sitten ilmoitti, ettei tiedä tulisiko hänen kertoa, sillä hän oli exälleni luvannut olla hiljaa, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että asia olisi parempi kuulla ystävältä. Hän ei myöskään aikonut sinisilmäisesti minulle asiasta valehdella. Pystyin hetken aikaa teeskennellä, ettei asia kosketa minua, mutta melko pian purskahdin itkuun Pupuhypyn sohvalla, ja lähdin kotiin. Hänellekään en ollut asiasta halunnut puhua, sillä hän on ollut jo kauan sitä mieltä, että minun pitäisi unohtaa moinen lurjus, ja jatkaa eteenpäin. Kotimatkalla sitten laitoin seuraavanlaisen tekstiviestin exälleni, odottamatta sen kummempaa vastausta.

Olen kiitollinen siitä, että tuliaisesi on jotain särkyvää, mutta samalla surullinen, sillä se oli ainut kaltaisensa, jonka kaupasta löysin. Olen ollut todella typerä miettiessäni sua matkankin aikana, vaikka yhteydenpitokeinoja ei ollutkaan. Turhaan olen myöskin miettinyt, kuinka kovasti haluaisin sut taas nähdä, kuvittelinhan asioiden olevan vielä auki. Onhan siitä kulunut jo hätinä kuukausi, kun viimeksi nukuin sängyssäsi. Tiedänpähän ainakin, miksi sain niin kylmää kohtelua, kun vielä kentältä soitin.. En usko, että tuun koskaan pääsemään meistä yli. Kiitos ja hyvästi.

Vastaus kuitenkin myöhemmin tuli, sitä ennen tosin Pupuhyppy ehti soittaa ja ilmoittaa exäni haukkuneen hänet pystyyn. Myöhemmin illalla exäni sitten soitti, hän oli ollut iltavuorossa, eikä ollut pystynyt reagoimaan asiaan sen kummemmin aiemmin. Kello taisi olla jo 12 yöllä, kun vielä huusin täyttä kurkkua puhelimeen. Muutaman katkaistun puhelun ja ilkeiden sanojen jälkeen päädyin vielä selittämään omaa kantaani messengerin välityksellä. Lopulta tulin ymmärretyksi (itku + epämääräinen huutaminen ei välttämättä auta kauheasti saamaan omaa kantaansa esille..), mutta exäni oli silti sitä mieltä, että kaikki oli omaa syytäni. Ja on samaa mieltä edelleen. Joka tapauksessa, päätin jo tuolloin, että on molempien, varsinkin itseni kannalta parempi katkaista välit lopullisesti.

Noh, tässä hengessä lähetin sitten hänen edellisellä käynnillään unohtamat tavaransa takaisin, ilman mitään viestiä, koska sanottavaa ei enää ollut. Sunnuntaina sain sitten mesessä viestiä, että paketti oli päässyt perille. En ensin meinannut vastata asiaan mitään, mutta ilmoitin sitten kuitenkin tehneeni vain velvollisuuteni. Keskustelu jostain syystä vain jatkui, ja lopulta totesimme molemmat kaipuun ystävään. Olemmekin sitten jutelleet nyt joka ilta (iltavuorot jälleen) mesen välityksellä, kunnes tänään sivuttiin aiheita, joista en halunnut puhua ja joita en halunnut kuunnella. Loppu onkin melko selkeää, tällä kertaa välirikko pitää... Sen on pakko, tai en saa koskaan liimailtua sirpaleitani kasaan...

parhaansa mukaan itsetuhoisia ajatuksia torjuen, ~Minya

P.S. Taustatietoa: Exäni oli minulle todella tärkeä, hän oli alusta alkaen tukena pikkusiskoni kuoleman aikana ja sen jälkeen, ensin ystävänä, sitten rakkaana. Hänen kanssaan kokeilin ensimmäistä kertaa avoliittoa, koimme paljon muutakin yhdessä. Hän on ehkä tärkein ihminen elämässäni, ja nyt minun on pakko päästää irti... Ja se sattuu ihan helvetisti. Olin itse kaukana täydellisestä tyttöystävästä, olenhan itsepäinen, temperamenttinen pieni paskiainen, kuten Härän kuuluukin olla. Tein ja sanoin typeriä asioita, joita kadun edelleen. Jätin myös aivan liian paljon tärkeitä asioita sanomatta, puhuminen ei ole koskaan ollut helppoa yksinäiselle tytölle, jota on kiusattu ensimmäiseltä luokalta lähtien. Luottaminen on vaikeaa, kun parhaatkin ystävät kääntävät selkänsä ja puukottavat selkään. Olen myöskin ollut aina ensimmäisenä luovuttamassa vaikean paikan tullen, koska on helpompi jättää, kuin tulla jätetyksi.
Täydellinen ei ollut myös hänkään, heti suhteemme alusta lähtien hänen entinen tyttöystävänsä yritti sotkea välejämme, ja onnistui melko pian omalla käytöksellään jopa tuhoamaan luottamukseni exääni, niin ettei se koskaan täysin palautunut. En myöskään pystynyt ikinä unohtamaan kyseistä tapahtumaa, minkä vuoksi vihaan tätä naista edelleen enemmän kuin ketään koskaan aikaisemmin!

Meillä oli jotain kaunista, ja kuvittelin 100%, että hän tulisi olemaan viimeiseni. Jopa sen jälkeen, kun muutimme erillemme, vielä senkin jälkeen, kun omasta tahdostani erosimme. Emme kuitenkaan pystyneet pysyä erossa, vaikka kumpikin luuli jo löytäneensä uuden onnen. Näiden "suhteiden" kaatuessa heti alkuunsa, palasimme taas toistemme luo. Tapailimme salaa jopa ystäviltämme, siksi kai kuvittelinkin tämän viimeisimmän vaiheen olevan yhä samaa. Hetken erossa olo sai tunteet jälleen roihuamaan, ja kuvittelin meidän vielä palaavan yhteen, jahka hänkin saisi muutettua pois kotikaupungistaan, ja olisimme taas lähellä toisiamme. Toisin kuitenkin kävi, ja tuloksena on jälleen yksi särkynyt sydän...

Kuvat DeviantArtista