Showing posts with label masennus. Show all posts
Showing posts with label masennus. Show all posts

Monday, January 4, 2016

Only silence remains

I'm uninspired, I'm scared* and I'm tired. I don't feel I have anything to offer. I have no decent lighting, I work all hours of natural light, my camera is outdated and I feel too uneasy to pose even if my boyfriend is holding the camera. No pictures. I don't feel confident in myself in any way. No text. I'm hoping 2016 will be my year, but until I find myself again, I'm laying low.

I want to thank all of you for reading and staying with me over the years. It's been nice reading your comments and thoughts. If I do decide to come back, I will definitely let you know. ♥

~Love, Misantrella~

* the older I get, the harder I find all forms of cyberbullying, even when it's not even directed at me. I don't like to get into confrontations with strangers and I no longer want to share all aspects of my life. I'm still working on being me, I hope it gets easier some day.

Friday, March 13, 2015

Black clouds on my mind

I've been off my meds a couple of days now, mostly because I forgot to go to the pharmacy. I'm getting moodier by the hour, which is probably partly responsible for me taking the news of Sir Terry Pratchett's death so hard yesterday. One of my favourite authors of all time and a brilliant mind is gone and I shed several tears over this.

Nobody told me growing up was this hard, all your heroes and people you respect getting older and eventually dying. It's horrifying.

I'm also in the middle of my fat-angst again, which means I'm either
A) thinking about starving myself to get that slim, beautiful figure, or
B) feeling like an absolute failure stuffing everything tasty down my throat in my 'Fuck you all' -mentality. 

I hate this, I absolutely hate it. Feeling like I'm not worthy as a person, because of my size. Being considerably bigger than all my friends, who - to add insult to the injury - are also several years younger (even though I'm probably more childish than all of them combined). I feel left out and recently have started to fear that I'm no longer needed.

I hate this.

I need my meds back.

~Misantrella

Monday, September 8, 2014

Some days are better than others

I had a little bit of a meltdown this weekend related to depression. Photo and text about it can be found on my Instagram. Basically: I haven't been taking my medication or care of myself in daily routines such as brushing my teeth or keeping my kitchen/fridge clean. I can't give you a reason as to why I'm doing this to myself, I just feel really tired and that it doesn't matter what I do. Yes, things are good: I have a secure job for the next year, I have an absolutely amazing boyfriend, I just got a new computer + screen, I bought nice new clothes, I've been seeing my friends, I've visited my parents... But that's what depression is, it's this monster on your back that makes you constantly doubt your selfworth and creeps up on you even when you wouldn't expect it to. It's a chemical imbalance, it's all those mean words and deeds from when I was just a child, it's my sister's untimely death, it's the sum of too many things.

Lip Service Occult Cross Hooded Maxi dress from ebay
I've lost my gorillapod, so all my pics nowadays are mirror selfies... -__-
But I'm trying. Because we all have our own demons to fight. Because of the good days. Because of the love I feel for all the important people in my life. Because there is so much beauty and good in the world, no matter how shitty things may seem. Because of the little things that make life worth living.

So I pick myself up. Today I booked three doctor's appointments (sadly, just a doctor instead of The Doctor) to help me figure out why I'm constantly sick and to see if my antidepressants need to be adjusted or if I need to go talk to someone. I've started brushing my teeth again, since stinky cat breath really isn't sexy, and I'm trying to get well enough to start exercising again. Giving up is just not an option.
 But I'm babbling again. Since I spent most of Friday evening/night battling with a migraine, Mr. J and I didn't do anything fun. These pics are from Saturday, when we decided to finally go see Guardians of the Galaxy. I've had that damn song playing in my head ever since... "I can't stop this feeling deep inside of me..."

Got sick of battling with hairdyes and just decided to go back to black. I miss the blue, but my hair always looks best black.
Necklace is Rogue by Tiina Ulkuniemi
Phone cover is from ebay
 
~Misantrella

Tuesday, July 22, 2014

Summer activities, part II

"Hämä-hämä-häkki..."

Tarkoitukseni oli suunnistaa lauantaina keskustaan heti aamusta hakemaan laatikollinen mansikoita pakkaseen. En kuitenkaan jaksanut nousta kovin aikaisin, koska olin vahingossa valvonut illalla Doom-leffan parissa kahteen yöllä. Lopulta pääsin liikenteeseen vasta kahdeltatoista, vain huomatakseni, että ihan liian suuri hämähäkki oli päättänyt valloittaa polkupyöräni, jonka olin vasta illalla yhdeksän aikoihin nakannut varastoon. Mistä hitosta se oli oikein ehtinyt, oli seitit ja kaikki?! ONNEKSI ehdin bongata ko. pirulaisen luikkivan piiloonsa vaihteistoon ennen kuin lähdin matkaan, olisin muuten varmaan paniikissa ajanut ojaan tai auton alle, jos se olisi pompannut esiin vasta pyöräillessä!! *hämähäkkikammoinen*

Problem solved!
Keskustassa pyörin muutamat vaate- ja kenkäkaupat lävitse, mutta ei oikein tarttunut mitään matkaan. Lähdinkin sitten torille, koska aamupala oli jäänyt syömättä. Tilasin vohvelikahvilasta chailatten ja vaahterasiirappivohvelin jäätelöllä ja istuin odottelemaan.
Waiting for my waffle

Tuli sade rankka...

Hirmuinen kaatosade iski ja kasteli kaikki ulkonaolijat, myös omat vohvelin ja latten. Olin istahtanut suuren päivänvarjon alle, mutta ei se onnistunut suojaamaan lopulta lähes vaakatasossa lentävältä vedeltä. Vohvelia odotellessa ehdin nappaista kuvankin äkisti tyhjentyneestä torista, mutta lopulta oli pakko piilottaa känny laukun uumeniin ja laukku pöydän alle vedeltä suojaan.
The rain got much worse after I took this picture, so I had to keep my phone safe!

Aurinko armas kuivas satehen...

Tuntui ettei vedentulo pääty ikinä, mutta niin vaan se sade lopulta ehtyi. Olin ihan litimärkä, mutta sain laatikollisen kuivia mansikoita ja suuntasin takaisin kotiin. Mansikoita siistiessä meni pitkä tovi, ja hirmuisen kuumasta kelistä johtuen niistä puolet olivat lopulta ihan liian ylikypsää ja pakastuskelvotonta mössöä. Harmitti todella paljon ja iltaa kohden mieliala vain laski. Oma peilikuva ja ajatukset alkoivat jälleen ahdistaa niin paljon, että vietin pitkän tovin vain itkien pahaa oloa. Luulin masennuksen suhteen olevan tällä hetkellä hyvä tilanne, mutta koska itkin viikon sisään jo toiste omista päänsisäisistä asioistani johtuen, ei näin asia taidakaan olla näin. Ehkä se taas tästä, hitaasti mutta varmasti. Ja pahaa oloa kun sai purettua, oli mielialakin lopulta paljon parempi.

~Misantrella

Wednesday, October 24, 2012

The past and the future



Tähän ei kukaan suoranaisesti minua haastanut, mutta miusta tämä oli varsin kiinnostava "kiertopostaus", joten muistelenpas minäkin ajassa taaksepäin. Tosin koska olen jo ihan ikäloppu, niin lisäilen parit kohdat...

Thursday, August 30, 2012

Not much to say, is there a reason to stay?

So I've been feeling like shit again, hence no updates. I do have pictures of some recent shopping I've done, I've started doing something new with my hair and stuff, but just haven't been in the mood to focus on pretty much anything. In fact, it seems my depression has taken a step for the worse, seeing as I'm having a hard time getting these self-destructive thoughs out of my head. All because of a guy, how pathetic is that?! :( I've also skipped on taking my meds, which is causing me to feel somewhat under the weather. Headaches have become a familiar phenomenon throughout my day, but that's no surprise considering I've been bawling my eyes out. I can try and claim I'm over it, but no matter how many times I say it, it doesn't make it true. I was in a vulnerable state and after being so happy it just sucks to be shot down, even though I knew it could never be. Miserable thing, a heart. Can be broken while yet it remains perfectly intact.

~Misantrella


Wednesday, August 1, 2012

Behind on reading

Hupsista, huomasin tässä että nyt ois lukematta lähes neljän viikon postaukset! O_o On taas tullut häärättyä ihan kaikkea muuta. Onneksi olen kuitenkin onnistunut kaivamaan itseni sieltä syvemmän masennuksen suosta taas ylös, ei ollut kauhean mieltäylentävää tuijotella töissä niitinpoistajaa ja miettiä miten se mahtaisi repiä ihmislihaa...

Olen tehnyt viime aikoina taas ihan mahtavia kirppislöytöjä, mutta en ole niitä saanut vielä kuvailtua. Harmittaa muutenkin, että kuvailu on jäänyt melko vähäiseksi ihan yleisestikin ottaen, esim. Lumouksen aikaan en tullut ottaneeksi oikeastaan yhtäkään kuvaa, kun oli niin kiire pitää hauskaa. :P

Eilisen asu, pallopaita on kirppislöytö, tykkään ♥
Tässä kuitenkin vähän pärstää viime ajoilta, tulin Goottikirppiksen kautta hankkineeksi tuon Lipparin pinkin verkkohupparin. :) Hiukset oli kylläkin harmillisesti jo ehtineet kuvailuvaiheessa lässähtää, enkä jaksanut niitä uudelleen alkaa tupeeraamaan.

Taccuponnarit


Olen myös saanut nauttia pikkuisista mansikoista joka toinen tahi kolmas päivä, ovat muuten just kun ahomansikat! ♥


Lauantai meni tyttöjen iltaa viettäen mm. tällaisissa tunnelmissa, viini virtasi ja tanssitankokin oli tarjolla. :P

~Misantrella

Monday, July 23, 2012

Nananananananananananananananana - not yet

Hmmh, tuskin voidaan sanoa kaiken olevan kunnossa, jos kerran olen viimeiset kaksi yötä pyörinyt sängyssä pohtien eri skenaarioita siitä, miten vedän vain ranteeni auki. Onneksi se uni on kuitenkin lopulta voittanut, mutta päätin että kolmatta samanlaista yötä ei enää tule. Ei taida olla lääkitys ihan kohdillaan tällä hetkellä, kun on niin synkeät fiilikset oikeastaan melko pienestä.
My flowers are finally blooming, yay! A little pathetic though :D

 Noh, anyways, olen tällä hetkellä melko ylpeä parvekkeeni sadosta: kukkaset kukkii viimeinkin, kummassakin tomaatintaimessa köllöttelee yksi pikkuinen tomaatinpallero, ja mansikantaimet on lykkinyt urakalla kukkia, jotka on nyt sitten muuttuneet mansikanaluiksi. :) Salaatit nyt ei hurjan suureksi lopulta kasvaneet, tuli lykittyä liikaa siemeniä ruukkua kohden, mutta onneksi nuo muut ei ole olleet täysi fiasko.
I forgot what the first one is :D, balcony tomato, minitomato, mini strawberries
Teeny tiny tomato & teeny tiny strawberry :)
Päätin myöskin tänään lopettaa tämän itsesäälissä rypemisen, ja yrittää ajatella asioita positiivisesti. Miulla on kuitenkin tässä viimeisen kolmen viikon sisään ylipäänsä ollut vientiä miesrintamalla: yhdet treffit(?), pari iltaa hengailua, ja yksi kiva viikonloppu. Huomenna jatkuu Batmanin parissa, miksi siis valittaa? ;P

~Misantrella

So after spending two nights with very little sleep and playing different scenarios in my head about slitting my wrists, I decided to stop feeling sorry for myself. No, I'm probably not ok right now, might be time to revisit the dosage on my antidepressants, but hell if I'm going to sink any lower in this hole I've dug myself in. Need to start thinking in a more positive way, and ditch the negative attitude. I mean seriously, in the past three weeks I've had the courage to ask somebody out, hanged out with someone a couple times, and had a great weekend. Tomorrow I've got a movie date, so why the hell am I complaining!? Batman, here I come!

And at least something's working out - the plants on my balcony are looking good, and I've grown my very first (mini -or micro, even) strawberry! :) Flowers have bloomed, and there is a teeny tiny tomato growing in both tomato plants I got. I can't help but smile looking at these tiny details. :)

Tuesday, June 5, 2012

In Memoriam

Nättimys ♥
Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta elämäni suurimmasta tragediasta, jonka yli en ole vieläkään päässyt, enkä tule koskaan pääsemäänkään. Viisi vuotta sitten osa sielustani kuoli pikkusiskoni mukana, enkä tule enää koskaan olemaan se sama ihminen, joka joskus olin. Ajanjakso on ymmärrettävästi mielessäni todella sumeana myttynä, mutta tietyt yksityiskohdat ovat piirtyneet mieleeni. Kuten edellinen ilta, jolloin istuin tekojärven rannalla silloisen poikaystäväni ja muutamien kavereiden seurassa, ja mietin miten pitäisi soittaa Sinille. En kuitenkaan koskaan soittanut... Muistan myös katkonaisia pätkiä matkasta Särkänniemestä kotiin Seinäjoelle suru-uutisen kuultuani. Kävelin kaupungin läpi kuin unessa, ja ihmiset tuijottivat junassa itkuista olemustani. Seuraavat, ne kaikkien ikävimmät muistikuvat ovatkin Helsingistä Oikeuslääketieteelliseltä ja hautajaisista.


Matkalla Pirkkalan lentokentälle, kohti Englantia ja työharjoittelua
Leipuri-kondiittori ja Totoro-kakun valmistus
Emme saa koskaan tietää oliko kuolema lopulta vain vahingossa liian pitkälle mennyt epätoivon puuska, vai todellakin tahallinen teko. Varsinaista viestiä ei ollut, eikä teko ollut myöskään suunniteltu juttu. Sini oli eläväinen ja omapäinen tyttö, joka jätti poismennessään todella suuren kolon kaikkien läheistensä elämään.

Pikkusiskoni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka hauras ja lyhyt elämä onkaan. Päätin silloin tehdä enemmän asioita, mistä olin haaveillut, ja ensimmäisenä työnäni kävin ottamassa itselleni huulikorun. Aloin pitää enemmän Japanista haalimiani hieman erikoisempia vaatteita, uskaltauduun kokeilemaan näkyvämpää meikkiä. Halusin omalla tavallani, että Sini voisi olla minusta ylpeä. Minulla oli uusia ystäviä, ja poikaystävä, jonka kanssa rakastimme tulisesti, ja halusin vain, että olisin voinut esitellä näitä ihania ihmisiä siskolleni. Välillä halusin vain huutaa tuskaani ulos... Tuolloinen poikaystävä ehdottikin silloin, että sytyttäisin kynttilän aina kovimman ikävän iskiessä. Tuo tapa on jäänyt, mutta voisin ottaa sen käyttöön jälleen uudelleen.

Ikävä on valtava. ♥

~Misantrella
Minä & Sini Jaappaniasta tuodut yukatat yllä
It's been five years to the day since my world came crashing down. Five years ago I lost my sister, and a part of me died with her. Those months five years ago are understandably quite a blur, although some moments are forever etched in my mind. For example, the night befrore I was hanging out with my boyfriend and some friends and kept thinking about calling her, but never did... Or how I had to walk through the city of Tampere to get to the train station, it all felt unreal. Everyone in the train kept staring at me and my teary face. My next memories, the most unpleasant ones are from the coroner's office and of the funeral. 


We'll never know whether it was just a desperate act accidentally gone too far or actually an intended thing. There was no note, and it wasn't premeditated. She was such a stubborn, pig-headed and lively girl, who left a huge hole in the life of everyone close to her.

After my sister's death I realized how short and fragile life really is. I then decided to do more of the things I'd only dreamt about, and the first thing I did was get my lip pierced. I started to wear the more original clothing I had bought from Japan, and ventured out with bolder makeup. In my own way I wanted to make her proud of me. I had new friends, a boyfriend with whom we loved passionately, and all I wanted was to tell my sister about all the good things in my life. Sometimes I just wanted to scream out in pain. My boyfriend then suggested I light a candle whenever the pain and longing really hit me. I've since forgotten this habit, but I think it would be nice to revive it again.

I just miss her so damn much...♥

Friday, May 11, 2012

Crappy day x(

Joo, ei tosiaan mennyt kauhean kivasti tämä päivä. Aamulla herätessä vielä nauratti, sillä olin nähnyt jotain häröä unta siitä, miksi EN menisi katsomaan Avengersia, mutta melko pian kaikki menikin sitten plörinäksi. Sää oli harmaa ja näytti siltä, että tulee vielä satamaan (tätä kirjoittaessa sataakin), joten ei yhtään kiinnostanut lähteä liikenteeseen. Huomasin myös yhtäkkiä, että kamerani 8G muistikortista oli lohjennut millin-parin pala muovireunusta, eikä kamera suostunut enää lukemaan korttia. Kortti kuitenkin toimii yhä tietokoneeseen liitettynä, joten kaikki kuvat ovat kyllä tallella. Tällä hetkellä joudun pelailemaan puolet pienemmällä kortilla, jonka nyysin camcorderistani. Ärsyttää. Noh, pärjäsin kuitenkin neljä vuotta 512megaisella kortillakin, joten ei kait siinä...

Outfit from yesterday
Ranteessani on suuri ja arka mustelma, jonka sain ilmeisesti tiistaina pyöräillessäni. Totesin jo viime kesänä, että miun on pakko vaihtaa pyöränsarvet toisenmallisiin, sillä en osaa millään korjata huonoa ranteideni asentoa, ja esim. käyräsarvien kanssa olisi pakko. Mustelma oli muodostumassa jo tiistai-iltana, mutta se oli niin haalea, että luulin vain kuvittelevani. Nyt se on kuitenkin vain tummentunut ajan mittaan, ja näyttää melko karulta IRL.

Bruise on my wrist
Tili huutaa tyhjyyttään, joten kunnon ruokakauppareissusta saa haaveilla ensi viikkoon asti. Luulin, että olisin tänään saanut perusjuttuja haettua tuolla epäonnisella kauppareissullani, mutta pieni tilin välitarkastus osoitti, että Yliopiston Apteekki on tähän mennessä ainut asioimani putiikki, joka ei osaa pitää miun tiliä ajantasalla. Harvinaisen ärsyttävää, olen nyt jo yhteensä kolme kertaa luullut apteekkiveloituksen jo menneen ja näkyvän saldossa reaaliajassa, mutta tuon YA:n kohdalla näin ei koskaan ole asia. Noh, ehkäpä muistan ensi kerralla.

Makeup from yesterday, pink and purple eyshadow
Onnettoman kauppareissun jälkeen loppupäivä menikin kotosalla sohvalla röhnöttäen ja sarjoja katsellen. Kunnes sitten yhtäkkiä huomautettiin kellon olevan 20.04, ja miun olisi pitänyt olla hoitamassa Pupuhypyn kirppisbisneksiä 2km päässä. Minä kun olin odotellut, että Pupuhyppy ilmoittaisi vähän tarkemmin mitä ja keneltä olen hakemassa, mutta kun mitään ei kuulunut, niin en tajunnut kellon tulleen jo niin paljon. Noh, juoksin äkkiä kellariin ja pyörävarastoon, ja 9min myöhemmin olin paikan päällä vain todetakseni, että kyseinen ihminen oli sitten jo poistunut paikalta, ja jos olisin lueskellut FB-viestejäni, niin olisin nähnyt Pupuhypyn laittaman tiedon tästä. Noh, kyseinen tieto ois tavoittanut miun paljon varmemmin tekstarilla tai puheluna, en miä pidä mobiilinettiä päällä 24/7, se kun tuhostaa kännyakun aika nopeasti tyhjäksi!! Kiukun voimalla pörähdin sitten takaisin kotiin, vedin itkupotkuraivarit ja popsin vähän suklaata, johan taas helpotti.

Ylimääräisenä kiukkubonuksena tietenkin se, että alkuperäisen suunnitelman mukaan miun mummon, iskän ja setän+hänen vaimonsa oli tarkoitus piipahtaa täällä lauantaina matkallaan sukulaisjuhliin, mutta tämäkin sitten peruuntui muiden sukulaisten takia. En ihan oikeasti ymmärrä, mitä liikkuu päässä aikuisilla ihmisillä, kun pitää toisten ilo pilata! Odotin kovasti näkeväni iskän ja mummunkin, alkaa kieltämättä olla vähän ikävä omaa perhettä. :(

Niin ja huomasin myös viime viikon loppupuolella, että molemmille miun rotista on ilmestynyt jotain kasvaimia pitkin kroppaa. :( Ja vasta tasan kuukausi sitten menetin Raitapepun suurelle kasvaimelle, asuntoni on kovaa vauhtia muuttumassa Syöpäläksi.


Noh, eilen oli sentään ihan ok päivä. Olin ostellut erilaisia siemeniä jo huhtikuun puolella, ja sitten unohtanut ne siivotessani. Eilen ne tulivat kuitenkin vastaan, ja istutinkin ne samantien. Ruukuista löytyykin nyt sitten kolmea erilaista salaattia, parit yrtit ja kahdenlaisia kukkia. Siemeniä olisi vielä jäljellä, mutta käytin kaiken mullan näihin ruukkuihin.

Nyt nukkumaan, josko huomenna olisi jälleen parempi päivä.


~Misantrella

Yeah, today wasn't so great. I was laughing when I woke up, since I'd had a dream about why NOT to go see The Avengers, but quite soon things just started to go downhill. The weather was gray and it looked like it was going to rain (it's raining as I'm writing this) so I had no inspiration to leave the house. I also noticed that my camera's SD-card has a teeny-weeny chip in the plastic on one of the corners and now my camera refuses to acknowledge the card. I can still read the card on my computer, I just can't seem to save any more pictures on it. So for now I've stolen the SD-card from my camcorder, since I don't really use it.

I've also got a big sore bruise on my wrist, from biking on Tuesday. My hands are always in some weird angle, so my wrists are in danger with every bump on the road. I noticed this last year, but have yet to change the handles on my bike. I believe it's the only way to save my wrists since I can't seem to correct the angle using the normal horizontal bicycle handles. The bruise was already there on Tuesday night, but it was so pale I thought I was imagining it.

After my unfortunate trip to the grocery store I spent the rest of the day lazying on the couch watching tv. Until suddenly I realize it's 20.04 and I'm supposed to be meeting someone on behalf of Miss Bunnyhop (=Pupuhyppy). I had no concept of time, since I was waiting for some more information on who I was supposed to meet and what they were supposed to give me. All I knew I had 2km to go, all because of some second-hand deal they had arranged. So, off I go to get my bike and 9mins later I'm at the meeting place and there's no-one there. If I had checked my FB messages I would've gotten the info that this person had already left, but I DON'T have my 3G -thing on in my cell 24/7, seeing as I'm mostly home and at the computer. I can't understand why she couldn't just send me a text or call? I used my anger in hurrying back home, had a tiny breakdown raging about the whole thing, shed a few angry tears, ate some chocolate and magically felt much better afterwards. 

An extra piss-me-off is the fact that my dad, grandma, uncle+wife were supposed to stop by on Saturday on their way to a family party, but now that's ruined, thanks to other relatives of mine. Seriously, what causes sane (?) adults to deliberately ruin things for other people? I was really looking forward to seeing my dad and even my grandma (not all that close to her), since I'm kinda starting to miss my family. :(

Oh, and if this all isn't enough, last week I noticed that both my rats have tumors or extra lumps of some sort here and there on their bodies. It's only been a month since I lost my mouse Raitapeppu (=Stripybottom) to a tumor/cancer, and now the same thing is happening to my rats. My home is turning to Cancerville. :(

But on a positive note, yesterday was an ok day, and I finally planted the seeds I had bought earlier in April. I had since forgotten them and when I came across them yesterday I immediately planted them in different sized flower pots. I'm all out of flower dirt now, so I'll have to get some more, cause I still have some seeds left. I planted 3 types of lettuce, 2 types of flowers, and a couple different herbs. 

But off to bed now, perhaps tomorrow will be a better day.

Thursday, April 19, 2012

Iron Sky and depression

Taas menossa joku alakuloinen masennuskausi, tuntuu ettei mulla nykyään muita olekaan. :/ Ei ole kiinnostanut kirjoitella mitään, ei ole tullut käytyä edes lueskelemassa muiden tekstejä. No, ehkä tää tästä taas.
Fiftarisihteeritäti
Tämä viikko on alkanut lievän ahdistuksen merkeissä. Heti ensimmäisenä maanantaiaamuna kävin terveyskeskuksessa poistattamassa selästäni melko suuren luomen, se kun oli ulkoneva, muuttanut vuosien mittaan muotoaan, ja vähän hankalassa paikassa rintsikoiden kannalta. Operaatio nyt sinänsä oli varsin helppo ja todella nopea, mutta piti sitä nyt kuitenkin vähän jännätä. 3 vaiko neljä tikkiä siihen laitettiin, ja ne pitää sitten ensi viikon perjantaina käydä otattamassa pois. Ei ole onneksi kipeä ollut, mutta piru vie kun kutisee koko ajan!

Koskahan oikein opin, ettei tuommoinen intensiivinen pikkukikkura vaan oikeasti sovi miulle...
Tiistaina taasen päätin lähteä viimein katsastamaan tuon Iron Skyn, ja innostuin vähän tälläytymäänkin sitä varten. Kukaan ei sitten loppujen lopuksi lupautunut lähteä seuraksi, mutta eipä tuo haitannut, ei miuta ole koskaan häirinnyt käydä yksin leffassa. Hiuksissani oli vielä lievää kikkuraa toissayön lettien jäljiltä, joten tukka oli vallattoman pöyheä. Päätin viimein ajatuksen kanssa kokeilla victory rollsien tekemistä, ja yhden pikaisen youtubevideon katsastettuani lähdin kokeilemaan. Ensimmäiset kasassa pysyneet jäivät omaan makuuni vähän turhan muhkeiksi, mutta toisella kertaa niistä tuli jo siedettävämmän näköiset. Otsatukkaa piti vähän feikata pois, koska en jaksanut sen kanssa alkaa erikseen takuta. Loput hiukset laitoin sitten muhkuponnarille kaksinkerroin, ja ylleni Gangsta Prankstan vihreäraitaisen hameen, perustopin ja lyhyen neulepuseron. Näytin melkoisen hyvältä, vaikka itse sanonkin, mutta silti ahdisti taas liikkua kaupungilla ihmisten ilmoilla.

Black top&tights H&M, skirt&cincher Lip Service, bolero sweater Halpa-Halli, shoes Skopunkten

Leffa itsessään oli aivan huippu, suosittelen ehdottomasti kaikille! Natsisolttujen koipia katsellessa totesin itsekseni, jotta ne semmoiset pitkät saappaat on muuten melkoisen seksikkäät miehillä. Niin ja Adlerin ja Renaten mätsäävät mustat asut olivat aivan järisyttävän upeat! Renate oli hahmona muutenkin upea, kaunis nainen. :)


Tuo luomenpoisto kuuluu tosiaan osana tälle vuodelle tekemääni lupausta pitää itsestäni kokonaisvaltaisesti parempaa huolta. Samaan kastiin menee myös viime viikkoinen lääkärireissu, joka sekin yllättäen tuotti kivasti tulosta. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että miun pitäisi päästä puhumaan masennuksestani, joten laittoi lähetteen psykologi+depressiohoitaja -parille, uusi astmalääkereseptin, ja tuon luomen nähtyään totesi, että vaikka se näyttääkin hyvältä, niin otetaan toki pois jos se häiritsee. Tähän mennessä kun tuo omalääkärini on tuntunut olevan enemmänkin ilkeä ja nyrpeä setä, joka ei ota vaivojani tosissaan (odotin tosiaan 5 viikkoa lekurillepääsyä kipeän ranteeni kanssa viime kesänä...). Olen myöskin käväissyt kaupungin työllistymispalvelussa juttelemassa tilanteestani, ja sinne on varattuna jälleen uusi aika ensi viikolle. Tuumasivat, että työelämävalmennus olisi varmaankin tässä vaiheessa miulle se paras vaihtoehto, joten katsellaan niitä juttuja sitten tiistaina. Olen siis kohtalaisen tyytyväinen itseeni, kun olen kerran saanut edes jotain aikaiseksi. Vielä kun jaksaisi innostua siivoamaan tämän kämpän...

~Misantrella

I've been feeling blue again, and haven't had any interest in writing my blog or even reading others. It seems like all I have these days is feeling down and miserable. I either have trouble sleeping or I sleep too much. Bah!

On Monday I went to the doctor to get a mole removed from my back. I was a little stressed about it even though I knew it was just a small operation. Luckily it didn't hurt at any point, but it's so damn itchy all the time! It's because of the stitches, I'm not sure whether there's 3 or 4 of them. I get them out on Friday next week, so I guess it'll be itching till then. 

Tuesday was a movie day, I went to see Iron Sky by myself, and decided to get dolled up for the "occasion". It was my very first attempt with victory rolls, and the first ones came out too big, they looked really goofy! The second ones turned out pretty nice, I even managed to fake my bangs to fit along them. :P I really liked the outfit I put together, although an actual corset would've looked better. Meh, comfort won! :D I really liked the movie, it was fun, it was visually awesome, and the outfits were perfection in my eyes! I will definitely be buying the DVD when it comes out! :)

Other than that I've been really anxious about going to the city amongst all the people, especially since I've had to be there around the biggest traffic hours. Not fun, especially when I've been feeling inadequate and under the weather. I caught a cold, so I haven't been able to go to the gym or do anything physically active. :(

But I have managed to keep the promise I made for this year - to take better care of myself. In addition to having that mole removed I've also seen a doctor about going to talk to a psychologist about my depression, and he agreed. My asthma medication has been updated again, so hopefully my lungs start getting better too. I also made an appointment to the job services the city offers, and will be going there on Tuesday to talk about what would be my best option job-wise at the moment. I'm pretty satisfied with myself for all this, but still need to find the energy to clean my messy appartment...:P

Saturday, January 7, 2012

At least I'll have warm feet

Onnistuttiin eilen sitten lopulta paikkaamaan välejä ystäväni kanssa. Myönnän reagoineeni kenties vähän turhankin voimakkaasti ja totta kai syytä oli myös allekirjoittaneessa, mutta tuntui, että vastaan tuli lopulta se viimeinen pisara. Osasyynä pahaan mieleen ja jopa fyysiseen pahoinvointiin oli tietenkin se, että olin taas huomaamattani unohtanut ottaa masennuslääkkeet parilta päivältä, ja unohtelun vaikutuksen sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin huomaa todella nopeasti... Totesimme kuitenkin kumpikin olettaneemme liikaa ja ottaneemme asioita vähän itsestäänselvyytenä. Tänä vuonna aiommekin taas panostaa enemmän ystävyyteemme, olemme molemmat sen ansainneet. Maanantaina nähdään sitten ihan livenä taas kahvittelun ja kenties pikku shoppailureissun parissa. :) All is good in the world again.

Tänään olenkin viettänyt varsinaista mummoilupäivää todella huonosti nukutun yön jälkeen. Yöunien saldoksi taisi jäädä hädintuskin neljä tuntia, suurimman osan ajasta vain pyörin sängyssä kun jalkoja särki, elukat melusi, ja itseäni turhautti unettomuus. Lopulta sitten heräiltyäni aloin siivoamaan eteistä siihen kuntoon, että kehtaisin avata ovenikin, sillä olin sopinut yhden noutokaupan FB:n Goottikirppiksen kautta. Eteiseni alkaa olla nyt ihan kivassa järjestyksessä taas, sain myös koluttua kaikki eteisen kaapit läpi. Kaappeja tutkiessani sain samalla tehtyä yleisinventaariota jemmassa olevista kankaistani, järjesteltyä kenkiäni, sekä todettua, että osa niistä lähtee kyllä myyntiin. Harmikseni en löytänyt talvivaloistani kuin ne keltaisiksi palaneet pinkit, ja koska en pidä keltaisesta valosta, jätin ne sinne mistä löysinkin. Ehkä ne lediversiot tulevat vielä jostain vastaan...
Idioottilaatikko on jumalani, tätä olen nyt palvonut viimeisen viikon ajan... Elukat piti tietenkin saada samaan kuvaan. :P Töllöttimestä tuli kuvaushetkellä Aliens - Paluu.
Olen muutenkin järjestellyt tavaroita, mutta homma on silti edelleen kesken. On vaikeaa pitää kotinsa siistinä, kun sattuu olemaan tällainen tavarahamsteri, joka ei ikinä jaksaisi siivota... :P Siivoilin kuitenkin myös elukoiden häkit, höpöttelin minihypylleni Raitapepulle, joka ei suostunut unosiltaan tulemaan kameran ulottuville. Rotatkin pääsivät vaihteeksi juoksentelemaan pitkin lattioita ihan urakalla, kun kaikki vähänkin arvokkaampi oli turvassa niiden hampailta ja tallustelun lomassa syntyviltä pissivanoilta. Keittiössä tuli myös uurastettua hetkinen, kaikki viikon mittaan kertyneet tiskit tuli siivoiltua pois ja päädyin myös sekoittelemaan jääkaappiin kahvihyytelön viikonloppuherkuksi. Kyseiseen jälkkäriin törmäsin ensimmäisen kerran Viikinkimiehen sitä valmistaessa eräällä Oulunreissulla, ja vaikkei senkertainen sekoitus ehkä ihan sataprosenttisesti onnistunutkaan, tykästyin siihen silti. Tulin tehneeksi kahvihyytelöä itse ensimmäisen kerran vanhempieni luona jouluaattona joulupäivällisen jälkiruuaksi, ja tuntuivat muutkin siitä tykkäävän. :) Itse tosin tapojeni mukaan sovelsin löytämääni reseptiä sen verran, että ensimmäisellä kerralla korvasin n. puolet kermasta Floran vaahtoutuvalla vaniljalla, ja tällä toisella kokeilulla käytin pelkästään vaniljavaahtoa ja vähemmän sokeria. Mitä nyt sitä maistella ehdin, niin hyvää tuli! :)
Iik, vessapaperirullassani on hiiri!
Mummoiluni lomassa ehdin myös torkkua sohvalla puolisen tuntia, ja olen onnellisena viettänyt lopun iltaa telkkarin edessä sukkapuikot kädessä; satuin nimittäin löytämään kaapista pari vuotta sitten aloitetun villasukkaprojektin, joka tuntemattomasta syystä jäi ihan alkutekijöihinsä. Innostuin tottakai jatkamaan, ja melko kivasti tuo onkin edennyt yhden illan aikana. :) Mustat pehmoiset villasukat, yay!
Vasemmanpuoleinen löytyi valmiina, lisäsin siihen pari kerrosta. Oikeanpuoleinen aloitettu tänään. Käytössä musta Nallen aloevera-lanka, jonka äiti aikoinaan sponsoroi.


I have felt like such an old lady today; I didn't get much sleep because my legs were aching, the rats were making a lot of noise, and I was just generally feeling annoyed, because I was really tired and sleepy but just couldn't fall asleep. I spent the day mostly cleaning and tidying up my appartment, made a dessert out of coffee and vanilla cream (yum!), and found a couple-years-old sock project I had -for reasons unknown- abandoned right after starting. All in all, I've had quite the productive day, and am quite happy. Not such a bad way to spend Friday evening, I guess I'm seriously getting old...xP

~Misantrella
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...