Summer activities, part II

"Hämä-hämä-häkki..."

Tarkoitukseni oli suunnistaa lauantaina keskustaan heti aamusta hakemaan laatikollinen mansikoita pakkaseen. En kuitenkaan jaksanut nousta kovin aikaisin, koska olin vahingossa valvonut illalla Doom-leffan parissa kahteen yöllä. Lopulta pääsin liikenteeseen vasta kahdeltatoista, vain huomatakseni, että ihan liian suuri hämähäkki oli päättänyt valloittaa polkupyöräni, jonka olin vasta illalla yhdeksän aikoihin nakannut varastoon. Mistä hitosta se oli oikein ehtinyt, oli seitit ja kaikki?! ONNEKSI ehdin bongata ko. pirulaisen luikkivan piiloonsa vaihteistoon ennen kuin lähdin matkaan, olisin muuten varmaan paniikissa ajanut ojaan tai auton alle, jos se olisi pompannut esiin vasta pyöräillessä!! *hämähäkkikammoinen*

Problem solved!

Keskustassa pyörin muutamat vaate- ja kenkäkaupat lävitse, mutta ei oikein tarttunut mitään matkaan. Lähdinkin sitten torille, koska aamupala oli jäänyt syömättä. Tilasin vohvelikahvilasta chailatten ja vaahterasiirappivohvelin jäätelöllä ja istuin odottelemaan.

Waiting for my waffle

Tuli sade rankka...

Hirmuinen kaatosade iski ja kasteli kaikki ulkonaolijat, myös omat vohvelin ja latten. Olin istahtanut suuren päivänvarjon alle, mutta ei se onnistunut suojaamaan lopulta lähes vaakatasossa lentävältä vedeltä. Vohvelia odotellessa ehdin nappaista kuvankin äkisti tyhjentyneestä torista, mutta lopulta oli pakko piilottaa känny laukun uumeniin ja laukku pöydän alle vedeltä suojaan.

The rain got much worse after I took this picture, so I had to keep my phone safe!

Aurinko armas kuivas satehen...

Tuntui ettei vedentulo pääty ikinä, mutta niin vaan se sade lopulta ehtyi. Olin ihan litimärkä, mutta sain laatikollisen kuivia mansikoita ja suuntasin takaisin kotiin. Mansikoita siistiessä meni pitkä tovi, ja hirmuisen kuumasta kelistä johtuen niistä puolet olivat lopulta ihan liian ylikypsää ja pakastuskelvotonta mössöä. Harmitti todella paljon ja iltaa kohden mieliala vain laski. Oma peilikuva ja ajatukset alkoivat jälleen ahdistaa niin paljon, että vietin pitkän tovin vain itkien pahaa oloa. Luulin masennuksen suhteen olevan tällä hetkellä hyvä tilanne, mutta koska itkin viikon sisään jo toiste omista päänsisäisistä asioistani johtuen, ei näin asia taidakaan olla näin. Ehkä se taas tästä, hitaasti mutta varmasti. Ja pahaa oloa kun sai purettua, oli mielialakin lopulta paljon parempi.

~Misantrella