Animal instinct

Nyt on vuorossa tämä liiankin kauan itseään odotuttanut elukkapostaus. Kotonani lusmuaa siis kaksi rottaneitosta sekä kolm---kaksi pientä hiirulaista. Rottatytöt tulivat luokseni kasvattajalta,
ovat siis Alias-rottalasta kotoisin. Väritykseltään ovat silver blue, ja melkoisia hurmureita. ^^ Rottatytöt ovat syntyneet 19.7.2010, ja ovat nyt siis hieman yli yhdeksän kuukauden ikäisiä. Rottisten häkki on väsäilty kirpparilta löytyneestä hyllystä, ja on oikeastaan vieläkin vaiheessa. Hyllyn alaosassa näkyy nuo alkuperäisistä lasiovista muunnetut verkko-ovet, yläosan on isäni tehnyt.

Kuten mainitsinkin, Mutteri on ollut kipeänä, mutta voi onneksi jo paljon paremmin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä, ja se onkin osoittautunut melkoiseksi taisteluksi! Tuota rottaa kun ei meinaa saada huijattua millään syömään tuota lääkettä vapaaehtoisesti, ei auta jugurtit eikä kaurapuurot. Laiheliini on viimein suostunut myös ylipäänsä syömään, keittelin jo kaurapuuroja vanhoista puurotraumoistani huolimatta, ja koin suuria onnistumisen hetkiä, kun Mutteri alkoikin mussuttaa puuroa vapaaehtoisesti. Rotat ovat edelleen eristyksissä toisistaan, mutta varmaankin saavat koko häkin pian taas käyttöönsä. Tällä hetkellä Mutteri asustaa alatasolla, ja Ruuvi yläosassa, lähinnä siitä käytännön syystä, että Ruuvi osaa puskea nuo alaovet auki, kun taasen Mutteri ei.

Mutteri oli alunperinkin siskoksista hieman pienempi sekä arempi yksilö. Kumpikaan ei kauheasti viihdy sylissä tai paikoillaan, virtaa kun riittäisi vaikka muille jakaa. :D Tuon viime viikkoisen lääkärireissun jälkeen Mutteri kuitenkin vietti iltaa sylissäni minun istuskellessa koneen äärellä, ja taisi jopa torkahtaa. Harvinaista herkkua oli se, vaikka tietenkin huolen värittämää. ♥ Harmi kun oli liian pimeää sitä kuvata.

Kipeä pieni rönttönen

Ruuvi taasen voi erittäin paksusti, ja kyttää minua jatkuvasti mahdollisten herkkujen toivossa. Ruuvi on rotista sosiaalisempi tapaus, joka huonettani tutkiessaan pomppii aina välillä luokseni tervehtimään ja jatkaa sitten matkaansa. Tyttönen voi melkoisen pulskasti tällä hetkellä, sillä onnistui salaa syömään myös siskonsa herkut muutamien päivien ajalta, ennenkuin tajusin Mutterin olevan oikeasti kipeä. Onkin nyt ollut sitten pienessä herkkulakossa, ja vaikka onkin saanut jotain pientä aina välillä, on Mutteri saanut nyt enemmän herkkuja sen syömistä ja lihomista edesauttamaan. Typykkä on melkoinen rohmu, sillä ihan mikä tahansa kelpaa, välillä sen ei tarvitse olla edes syötävää. Naureskelinkin parille kaverilleni, että Ruuvi kävisi onnella myös vaikka pöytäni kimppuun, mikäli näyttäisi siltä, että aion itse siitä haukata. :D

"Mitä, etkö sä aio antaa mulle mitään ruokaa?"

Esteenä alatasolle toimii tällä hetkellä violetti muovinen lasi, sekä söpö Hello Kitty -palapelipallo. :D Oli muuten just niin häjynkokoiset reiät, ettei meinannut mikään noihin sopia!

Pienempinä hännällisinä kavereinani hääräilevät hiiruliirut Nokinekku ja Raitapeppu. Kolmas hiirulainen, Toffeekuono, nukkui äkillisesti pois viikko sitten. Hiirulaiset ovat Pirkkalan Lemmikkijutusta, eivätkä ole missään vaiheessa tottuneet käsittelyyn. Eivät kuitenkaan ole missään määrin agressiivisia dunasta napattaessa, kunhan vain kovin säikkyjä. Hiiret saivat kaikki nimensä värityksensä mukaan: Nokinekku on mustaturkkinen, Raitapepun ruskeassa selässä kulkee takaosassa valkoinen raita, ja Toffeekuono taasen oli valkea parilla toffeenvärisellä läntillä. Hiiret ovat noin vuoden ikäisiä, ja olleet seurassani viime kesäkuusta lähtien.

"Miten niin me ei kaikki mahduta yhtäaikaa?"

Hiiret asustivat ensimmäisen kuukauden ajan pieniverkkoisessa jyrsijänhäkissä, mutta kuten pieni vankikarkuri Raitapeppu pian todisti, häkki ei niitä kauaa pidätellyt. Taisi olla ensimmäinen vaiko toinen aamu hiirten kanssa, kun unenpöpperöisenä istahdin koneelle viltin kanssa, ja meni varmaan puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että selässäni outoa, paikkaa vaihtavaa nykimistä ei suinkaan aiheuttanut elohiiri, vaan ihan oikeasti hiiri, Raitapeppu nimittäin. :D Onneksi en ollut istahtanut hiiren päälle, enhän ollut tosiaan huomannut suorittaa hännänlaskentaa häkissä aamukoomaltani. ;)

Kuvat hiiruista ovat vanhempia, en ole nyt onnistunut saamaan niistä yhtäkään kunnollista otosta.

Nykyään hiiret asustavatkin kääpiöhamsteriltani Harulta jääneessä dunassa, josta eivät pääsekään karkailemaan. Haru nukkui pois 10.06.2010, enkä ollut itse paikalla jättämässä pienelle hyvästejä. Olin juuri muuttanut, ja jättänyt hamsteripalleron äitini hoiviin, sillä pelkäsin, ettei vanhus selviäisi matkasta. Äitini piti kuitenkin hyvää huolta pienestä ihan viimeisiin hetkiin asti, mikä oli minulle suuri lohtu. Haru oli ensimmäinen jyrsijäni, ja paras mahdollinen sellainen. ♥

Muina lemmikkeinä minulla on vielä vanhempieni luona asustavat kolme kissaa, joista kaksi on tyttöjä, ja tulevat nyt 10 vuotta, sekä yksi poikakissa, joka on saman emon pentuja, mutta vuoden nuorempi. Minulla on joku fiksaatio ö -kirjaimeen, sillä kissojeni nimet ovat Rölli, Mörri, ja Mökö... f^^; Myös pikkusiskoni kissa Kinuski, joka on Mökön kanssa samasta pesueesta, asuu vanhempieni luona.

~Miau, tuumii Misantrella