Monday, April 25, 2011

Pääsiäispäivitys

Zombie-Jessen meille lahjoittama pääsiäisloma on ollut osaltani harvinaisen kurja tänä vuonna. Edes kaunis ilma ei ole saanut minua lähtemään parveketta kauemmas, vaan olen kököttänyt sisällä, pääasiallisesti omassa sängyssä toinen toistaan huonompien leffojen parissa.

Miksi sitten näin? Pupuhyppy seurustelee nykyään onnellisesti, enkä viitsi tunkea mukaan kolmanneksi pyöräksi. Oma suhteeni jo kerran mainittuun mieshenkilöön taasen vain kariutui, tai ainakin näin oletan, koska hänestä ei taas ole kuulunut yhtään mitään. Toisaalta, mikä suhde? Mies kun ei varsinaisesti halunnut seurustella, ja vaikka viihdyinkin hänen seurassaan, en loppujen lopuksi varsinaisesti pitänyt hänestä. Toki ehdin häneen ihastua, viisi kuukautta on pitkä aika. Hän vain ajattelemattomuuttaan onnistui minua satuttamaan, enkä antanut itseni luottaa häneen täysin missään vaiheessa. Myöskin näkeminen kerran kahdessa viikossa on aika typerää, kun kyseessä ei kerran ollut kaukosuhde. Kai sitten halusimme vain eri asioita, minä esimerkiksi en kestä päivittäistä juopottelua ja hermostun itseeni ja muihin, jos onnistun nukkumaan koko päivän, ihan siis iltakahdeksaan asti. Kuten tyypille itselleenkin totesin, 'viinaa ja vittuilua' ei vain kovin hyvin käy yhteen 'teen ja sympatian' kanssa. *sigh*

Olen siis sanalla sanottuna yksinäinen. Vaikka olenkin Pupuhypyn kautta saanut uusia tuttavia, en koe tuntevani heitä niin hyvin, että voisin "ahdistella" heitä pitämään minulle seuraa. En oikeastaan uskalla edes kysyä, sillä en tiedä viihtyisivätkö he seurassani, varsikaan tällä hetkellä ja näillä fiiliksillä. =(

Mikä muu vetää mielen matalaksi? Toinen rotistani on kipeänä, ja olen murehtinut sen puolesta jo päivätolkulla. Käväisimme eläinlääkärillä tuossa keskiviikkona, ja vaikka reissu tulikin kalliiksi, oli se sen arvoista, sillä tuntui, että sydämeltäni putosi about tonnin kivi. Rotta sai antibioottipistoksen jo lääkärillä, ja olenkin sille nyt syöttänyt antibioottiliuosta kahdesti päivässä. Rotta on pirteämpi, mutta edelleen todella laiha ja syö huonosti. Alan huolestua siitä uudelleen...=( Antibiootit ovat ilmeisesti mansikan taikka vadelman makuisia, mutta ensimmäisen satsin jälkeen rotta päätti, että ei enää tätä, ja nyt olenkin joutunut pakottamaan lääkkeet. Mikä tietenkin saa rotan inhoamaan koko operaatiota ja minua.... *sigh*

Toinen rotta taasen voi kirjaimellisesti paksusti, se kun meni ja varasti kaikki siskolleen antamani herkut. Nyt rotat ovat eristyksissä toisistaan, Ruuvi pienellä laihiksella ja herkkulakossa, kun taasen Mutteria yritän paapoa ja lihottaa. Toivottavasti kaikki nyt menisi vielä parhain päin...

Kaikista kurjin juttu sattui kuitenkin torstai-iltana. Kävin keittiössä juttelemassa hiirulaisille, kun näin että Nokinekku ja Raitapeppu taiteilivat puukeinunsa päällä. Ihmettelin, kun Toffeekuonosta ei näkynyt edes viiksikarvoja, joten kurkkasin bunkkeriin - tyhjä. Sitten nostin uutta mökkiä, ja yllätyin, kun Toffis köllötteli paikoillaan, eikä tapansa mukaan singahtanut heti karkuun. Vasta samalla sekunnilla, kun höpötellen tökkäsin hiirtä, tajusin sen olevan kuollut. Ensin en osannut reagoida asiaan mitenkään, sitten purskahdinkin hysteeriseen itkuun. Kaikki kuolemaan liittyvät käsittelemättömät tunteet ihan pinnassa, istuin sitten vain ja itkin aikani siinä lattialla. Hädästäni kertoo ehkä jotain se, että ensimmäinen ihminen, jolle sai asiasta jotain soperrettua, oli mies, joka ei sitten loppujen lopuksi välittänytkään minusta niin kauheasti...

Kun sitten viimein sain itseni kasaan, nostin Toffeekuonon varovasti pois dunasta, laitoin sen minigrip-pussiin, siivosin koko dunan, pesin kaikki mökit ja kulhot ja muut. Lopulta sitten laitoin pienen vielä rasiaan, ja toisen pussin sisään, sekä pakastimeen odottamaan viimeistä leposijaa. Sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun pesemään koko kokemus pois. Nyt nuo ovat sitten kahdestaan, Nokinekku ja Raitapylly.

Ensin saan pelätä Mutterin puolesta, ja sitten kun toinen alkaa voimaan paremmin, ja ehdin siitä iloita, käy näin. =( Tuntuu todella pahalta, koska on mahdollista, että pikku nöffetti on kuollut jo eilisen puolella. Minä kun ajattelin sen olevan vain tapansa mukaan piilossa, kun annoin hiirulaisille illalla ruokaa. Toffeekuonoako se toissayönä näkemäni uni sitten koskikin? Heräsin keskiviikkoon pahalla mielellä, sillä olin nähnyt unta, jossa löysin Mutterin kuolleena häkistä... =(
Hyvästi Toffeekuono, elämäni ensimmäinen pieni hiirimakkara...

~murheellinen Misantrella

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...