Karkasin suurinta ruuhkaa pakoon jo torstaina suunnistaen kohti aakeeta laakeeta Etelä-Pohjanmaata. Viimeinen virallinen työpäivä oli marraskuun lopulla, eikä uutta ole vielä haavissa, joten aikataulukaan ei ollut esteenä liikkumiselle. Perjantaina käytiin äitin kanssa vielä uhkarohkeina kiertämässä Cittaria jouluherkkujen ja viime hetken ostosten parissa, yllättäen oli paljon vähemmän väkeä liikenteessä, kuin olisi voinut olettaa.
Lauantaille äiti taasen oli hankkinut myös minulle lipun Jartsan konserttiin, kun oli itse päättänyt mennä kerrankin katselemaan ja kuuntelemaan herran laulantaa paikan päälle. Myös DCF valui paikalle oman sukunsa kanssa, ja päädyttiin kihertämään vierekkäin mm. Jartsan vähän vähemmän heteroille paidannapeille. Pakko sanoa, että arvostan suuresti ketä tahansa, joka pystyy nauramaan itselleen, ja näinhän Jartsakin sitten veti varsin viihdyttävän joulumedleynsä sekaan myös suurinta hittiään Satulinnaa. Itse en liiemmin joululauluista perusta, varsinkaan näistä Jesseä ylistävistä, ja se, että konsertti järjestettiin Lakeuden Ristissä pisti myöskin vähän ärsyttämään. Onneksi kirkko on kuitenkin varsin pelkistetty kaikelta uskonnolliselta krumeluurilta, alttarillakin on niiden irvokkaiden suurten Jeesus-marttyyrien sijaan vain suuri puinen risti. Äänentoistohan tuolla sitten oli varsin hienoa, ollaan äitin kanssa männä vuonna ihmetelty myös Tarja Turusen esiintymistä samassa paikkaa.
Enon kuusi serkun lasten koristelemana |
Lahjoista osa edusti sitten varsin tarpeellista...
I needed a reflector I can easily attach to anything - this one's pink! |
Osa oli syötävää...
Ugh, too much chocolate |
Mugsets for me&boyfriend |
Ordinary tights and soft warm winter leggings, I really needed a pair! |
Äiti oli bongannut Anttilasta Yövissyn uuden lätyn alehintaan, ja paketoi sen sitten miulle. Olin juuri alkukuusta käynyt katsomassa Imaginaerumin leffateatterissa itsekseni, kun käteen jäi Paranomal Activity 4:sta pelkkä alkupuolikas itse leffaa ja keskeytyslippu hajoneen vahvistimen vuoksi. Pidin Imaginaerumin visuaalisesta maailmasta, ja kyllähän se musiikkikin sai kylmät väreet ryömimään pitkin selkäpiitä, vaikka Oncen jälkeen ei olekaan Nightwishia oikeastaan tullut kuunneltua. Nyt voikin ehkä kiriä taasen vähän ennen uutta laulajaa?
Huomenillalla suuntaankin fyysisen olemukseni jälleen Tampereelle, jotta voin viettää kuluvan vuoden viimeiset sekä alkavan vuoden ensimmäiset päivät poikaystäväni kanssa.
Oikein antoisaa loppuvuotta kaikille! ♥
All the best to all of you! :)