Stones Grow Her Name

Olen muutamien viime päivien aikana katsellut Castlea niin ahkerasti, että viime yönä näinkin jo varsin intohimoista unta päähenkilöistä Castlesta ja Beckettistä...;P Ah, Nathan Fillion on kyllä varsin charmantti ja seksikäs mies, ja Castlena sopivan hupsu ja vitsikäs. ♥

Eilen heräilin varsin ristiriitaisiin tunnelmiin, ette uskokaan miten hämmentävää on olla samanaikaisesti sekä äärettömän vittuuntunut että varsin onnellinen. Raha-asiani kaatuivat täysin ja jouduin nöyrtymään ja pyytämään vanhemiltani apua jo eräpäivänsä ylittäneeseen puhelinlaskuuni, toivottavasti ensi viikolla näkyisi valoa taas finanssipuolella. Tässä kun on jo reilu viikko menty "no syödään nyt sitten kaappia tyhjäksi, onneksi on riisiä ja makaronia" -linjalla... Onnellisuutta päivään puolestaan toi odottelemani "myöhäinen" synttärilahja, äitin sponsoroimana ennakkoon tilattu Sonata Acrtican uusi levy teepparin ja nimmaroidun singlen kera. Musiikkimakuni on vuosien mittaan muuttunut, ja nykyään kuuntelenkin enemmän EBM:ää, mutta yksi on ja pysyy. Arktinen Sonaatti onkin ehkä elämäni pysyvin ja pisin rakkaus, sillä yhtä ollaan pidetty jo reilut kymmenen vuotta, ja aina vaan uusi tuotanto saa niitä perhosia vatsanpohjalle. ♥ Makuasioistahan ei voi kiistellä, ja pasifistisesta 'make love, not war' -asenteestani huolimatta olen tiettävästi antanut litsarin ainakin kahdelle miulle päin naamaa lempibändistäni vittuilleelle urpolle...

♥

Fresh from the shower, no makeup (nonexisting eyebrows), new t-shirt :)

Happy ♥

Maanantaina käväisin myös tuossa parin kilometrin päässä haastattelussa työkokeilua varten, ja vietänkin nyt sitten seuraavat puoli vuotta ainakin arkistoiden, ellen jopa muidenkin yhtä hurjien ja vaativien tehtävien parissa. Ihana tietää, että asiat alkavat viimein rullata eteenpäin, ja saan pohjaa kenties jopa vakituiselle työlle samassa paikassa. Elämä alkaa voittaa, ja fiilis on tänään vallan positiivinen ulkona vallitsevasta harmaasta ja sateisesta säästä huolimatta. :)

~Misantrella

I've spent the last few days watching Castle pretty much nonstop, so much so that I actually had quite an intense dream of the main characters Castle and Beckett...;P Nathan Fillion is a very charming and sexy fella, and his Castle is amusingly silly. ♥

Yesterday I woke up to extremely mixed feelings: you have no idea how confusing it is to be totally pissed off and quite happy at the same time! My finances fell through and I had to admit to my parents that I needed their help in paying my already-6-days-late phone bill. Hopefully next week sheds some light on my bank account... The happiness came from receiving my belated birthday gift, sponsored by my mom: the new Sonata Arctica album with a t-shirt and an autographed single! My taste in music has evolved throughout the years, but one thing still remains the same. 'Arctic Sonnet' is quite possibly the longest and most permanent love affair in my life, we've stuck together for over ten years now and new material gives me butterflies every single time. ♥ Well, they say you can't argue about the things you like, and despite of my 'make love, not war' -attitude I've been known to slap two dudes for giving me crap about my favourite band to my face...

I had an interview on Monday for work trial, and I will be spending the next 6 months archiving and perhaps doing other as 'exciting' and 'wild' tasks. But it's good to know that things are finally moving forward, and this could be the start of an actual real job. Life is beginning to pull through, and today I'm feeling quite positive, even with the gray rainy weather outside. :)

Vaatteet on mun aatteet?

Mieliala: väsyttää, maha on liian täynnä
Taustalla pyörii: TV Viiden leffa 'Ihana Adam'

Alkaa pikkuhiljaa ihmetyttämään nämä ihmiset, jotka kiinnittävät huomionsa pelkkiin ulkoisiin seikkoihin ihmisissä ja muutenkin ihan kaikessa. Ystäväni heitto yhteiselle tutullemme minuun liittyen "No tänään se sentään näyttää gootilta, mutta näkisitpä sen kodin, kauheesti pinkkiä!" jäi oikeasti kaivelemaan aivosoluja melkoisen inhasti, varsinkin kun henkilön itsensä "goottius" ei kyllä sanottavasti yllä sitä pintaa syvemmälle. Yleisestikin ottaen ärsyttää se, että ulkonäön perusteella tuomitaan kaikki. Eikö sillä pääkopan sisällöllä ja yleisellä mielenlaadulla ole mitään väliä? Itse en muutenkaan luokittele itseäni mihinkään kategoriaan kuuluvaksi, inhoan sitä, että ihminen pitää tunkea ties minkälaiseen muottiin, ja auta armias, jos siitä vähänkin satut sitten poikkeamaan! Varsinkin, kun näissä ns. erityisemmissä tyylisuunnissakin on silti tietyt normit, joita tulisi noudattaa. Argh!

Pidän mustasta, olen aina pitänyt, vaikken nuorempana kauheasti saanutkaan pitää mustia vaatteita. Tämäkin johtui vain ja ainoastaan siitä, että suurin osa vaatteistani tuli kierrätettynä äidin tuttujen lapsilta tai sukulaisilta, rahaa kun ei kauheasti mihinkään fiiniin koskaan ollut. Eipä sitä silloin kauheasti mitään ylimääräistä kaivannutkaan, oli kiitollinen siitä mitä oli, ja että on ehjä ja rakastava perhe. Kuitenkin, olin pienenä varsinainen prinsessatyttö, (7-vuotiaana saatu äidin ompelema vaaleanpunainen pitsimekko on vieläkin tallella btw) ja vaikka värit teini-iässä jäivätkin melko vähiin, palasi pinkki kuitenkin melko nopeasti Japanissa oleilun aikana ja sen jälkeenkin takaisin ensin kaiken käyttötavaran ja lisäksi myöskin vaatteiden muodossa. Myös violetti on luikerrellut esiin, ja metsänvihreä on ollut lempivärejäni pitkän aikaa. ^^

Lyhyestä virsi kaunis: musta, pinkki, hopea, violetti, ja semmoinen ihana tumma vihreä ovat väreistä kestosuosikeitani, ja niistä yhtä tai useampaa esiintyy jossain muodossa joko kämpässäni tai pukeutumisessani. MIKSI kaiken pitäisi olla täysin mustaa, jos tahdon lisätä muutakin väriä sekamelskaan? MIKSI aina pitäisi käyttää niitä ylihinnoiteltuja rytkyjä, kuten ketjuista painavia renksuhousuja, kiristäviä korsetteja (joihin ei ole vieläkään onnistunut totuttautumaan), Lippyn minimaalisia minihameita arkena julkisesti niin, että perse ja toosa vilkkuu keskellä kaupunkia? MIKSI kesällä pitäisi käyttää pelkkää mustaa, kun muutenkin ahdistaa ja hikeä tunkee joka ihohuokosesta, ja vastaavasti sitten talvella tunkea ne minarit päälle niin, että perse on yleisen näyttelyesineen asemassa lisäksi myös ihan jäässä? Ei voi ymmärtää....ehkä olen liian vanha tähänkin touhuun. -__-

Hiuksistani myöskin sen verran, että omasta päästänikin löytyisi keinotakkuja, jos vain päänahkani moista kestäisi. Vaan on se tullut jo pariin otteeseen todettua, että nuo itsetekemät/jonkun muun käsityönä värkkäämät ovat yleensä liian karheita herkälle päänahalleni, ja sitten nuo valmisrastat taasen ovat niin surkeaa laatua, että ovat heti ihan pörröiset, ja menevät koko ajan vain huonompaan suuntaan. Olen väsännyt villarastoja, mutta ei kauheasti houkuta tunkea niitä kesäksi päähän + että eivät ole valmiitakaan vielä kaikki.

Hiuksethan tosiaan vuosi sitten näytti vielä tältä melko äkillisen poikkaisun jäljiltä, kuva tasan vuoden takaa.

Ja nythän tuota pituutta on ihan kivasti tosiaan ehtinyt kertyäkin, lisää saisi kyllä tulla. Väri on, kuten mainittua, vaihtumassa takaisin siihen pinkkiin, mikä joskus oli. Tässäpä kuvatodisteita siltä ajalta, kyseessä siis kevät 2008.

Tuo ei toki ole ensimmäinen kerta, kun hiukset ovat tuota väriä ilmaisseet, sattui van olemaan semmoinen väli, kun jostain syystä kyseinen värisävy olikin muutettu täysin violetiksi (kyllä, sama paketti, sama värisävy, numero tuli tarkistettua useampaan kertaan, mutta jos valmistaja vaihtaa sisältöä ja kuvaa, niin pakkohan se on uskoa), ja meni muutama vuosi, ennen kuin samaa sävyä oli jälleen saatavilla. Meinasin nopeastikin tähän löytää yhden vanhan kuvan, mutta sen pysyessä kateissa, täytyy tyytyä lisäämään sen myöhemmin.

Musiikillisesti allekirjoittanut sattuu diggailemaan EBM:ää (And One, mind.in.a.box, VNV Nation, De/Vision, Mesh, Deviant UK, Machinae Supremacy, all:my:faults...), suomalaista metallia (Sonata Arctica, Sentenced, Entwine, Charon, Turmion Kätilöt, satunnaisesti myös Kotiteollisuus, Apulanta...), ja joitain satunnaisia pääasiallisesti amerikkalaisia bändejä/, kuten esim. Linkin Park, Emilie Autumn, Gackt...onhan näitä vaikka kuinka paljon, ja turha nillittää genreistä sen kummemmin, kunhan se ei ole (c)rappia taikka shithoppia, ja satun pitämään siitä, kuuntelen sitä. Tällä hetkellä lähinnä huolettaa oma mielenterveys, sillä olen yllättänyt itseni kuuntelemasta Lady Gagan Bad Romancea parina viime päivänä...

Mjooh, nyt kyllä ajatus katkeilee taas sen verta nätisti, että ehkä on parempi välillä nukkua, ja jatkaa sitten myöhemmin virkeämmin mielin. Kuulumisiin!

~Minya