Saturday, July 3, 2010

Vaatteet on mun aatteet?

Mieliala: väsyttää, maha on liian täynnä
Taustalla pyörii: TV Viiden leffa 'Ihana Adam'


Alkaa pikkuhiljaa ihmetyttämään nämä ihmiset, jotka kiinnittävät huomionsa pelkkiin ulkoisiin seikkoihin ihmisissä ja muutenkin ihan kaikessa. Ystäväni heitto yhteiselle tutullemme minuun liittyen "No tänään se sentään näyttää gootilta, mutta näkisitpä sen kodin, kauheesti pinkkiä!" jäi oikeasti kaivelemaan aivosoluja melkoisen inhasti, varsinkin kun henkilön itsensä "goottius" ei kyllä sanottavasti yllä sitä pintaa syvemmälle. Yleisestikin ottaen ärsyttää se, että ulkonäön perusteella tuomitaan kaikki. Eikö sillä pääkopan sisällöllä ja yleisellä mielenlaadulla ole mitään väliä? Itse en muutenkaan luokittele itseäni mihinkään kategoriaan kuuluvaksi, inhoan sitä, että ihminen pitää tunkea ties minkälaiseen muottiin, ja auta armias, jos siitä vähänkin satut sitten poikkeamaan! Varsinkin, kun näissä ns. erityisemmissä tyylisuunnissakin on silti tietyt normit, joita tulisi noudattaa. Argh!

Pidän mustasta, olen aina pitänyt, vaikken nuorempana kauheasti saanutkaan pitää mustia vaatteita. Tämäkin johtui vain ja ainoastaan siitä, että suurin osa vaatteistani tuli kierrätettynä äidin tuttujen lapsilta tai sukulaisilta, rahaa kun ei kauheasti mihinkään fiiniin koskaan ollut. Eipä sitä silloin kauheasti mitään ylimääräistä kaivannutkaan, oli kiitollinen siitä mitä oli, ja että on ehjä ja rakastava perhe. Kuitenkin, olin pienenä varsinainen prinsessatyttö, (7-vuotiaana saatu äidin ompelema vaaleanpunainen pitsimekko on vieläkin tallella btw) ja vaikka värit teini-iässä jäivätkin melko vähiin, palasi pinkki kuitenkin melko nopeasti Japanissa oleilun aikana ja sen jälkeenkin takaisin ensin kaiken käyttötavaran ja lisäksi myöskin vaatteiden muodossa. Myös violetti on luikerrellut esiin, ja metsänvihreä on ollut lempivärejäni pitkän aikaa. ^^

Lyhyestä virsi kaunis: musta, pinkki, hopea, violetti, ja semmoinen ihana tumma vihreä ovat väreistä kestosuosikeitani, ja niistä yhtä tai useampaa esiintyy jossain muodossa joko kämpässäni tai pukeutumisessani. MIKSI kaiken pitäisi olla täysin mustaa, jos tahdon lisätä muutakin väriä sekamelskaan? MIKSI aina pitäisi käyttää niitä ylihinnoiteltuja rytkyjä, kuten ketjuista painavia renksuhousuja, kiristäviä korsetteja (joihin ei ole vieläkään onnistunut totuttautumaan), Lippyn minimaalisia minihameita arkena julkisesti niin, että perse ja toosa vilkkuu keskellä kaupunkia? MIKSI kesällä pitäisi käyttää pelkkää mustaa, kun muutenkin ahdistaa ja hikeä tunkee joka ihohuokosesta, ja vastaavasti sitten talvella tunkea ne minarit päälle niin, että perse on yleisen näyttelyesineen asemassa lisäksi myös ihan jäässä? Ei voi ymmärtää....ehkä olen liian vanha tähänkin touhuun. -__-

Hiuksistani myöskin sen verran, että omasta päästänikin löytyisi keinotakkuja, jos vain päänahkani moista kestäisi. Vaan on se tullut jo pariin otteeseen todettua, että nuo itsetekemät/jonkun muun käsityönä värkkäämät ovat yleensä liian karheita herkälle päänahalleni, ja sitten nuo valmisrastat taasen ovat niin surkeaa laatua, että ovat heti ihan pörröiset, ja menevät koko ajan vain huonompaan suuntaan. Olen väsännyt villarastoja, mutta ei kauheasti houkuta tunkea niitä kesäksi päähän + että eivät ole valmiitakaan vielä kaikki.

Hiuksethan tosiaan vuosi sitten näytti vielä tältä melko äkillisen poikkaisun jäljiltä, kuva tasan vuoden takaa.


Ja nythän tuota pituutta on ihan kivasti tosiaan ehtinyt kertyäkin, lisää saisi kyllä tulla. Väri on, kuten mainittua, vaihtumassa takaisin siihen pinkkiin, mikä joskus oli. Tässäpä kuvatodisteita siltä ajalta, kyseessä siis kevät 2008.

Tuo ei toki ole ensimmäinen kerta, kun hiukset ovat tuota väriä ilmaisseet, sattui van olemaan semmoinen väli, kun jostain syystä kyseinen värisävy olikin muutettu täysin violetiksi (kyllä, sama paketti, sama värisävy, numero tuli tarkistettua useampaan kertaan, mutta jos valmistaja vaihtaa sisältöä ja kuvaa, niin pakkohan se on uskoa), ja meni muutama vuosi, ennen kuin samaa sävyä oli jälleen saatavilla. Meinasin nopeastikin tähän löytää yhden vanhan kuvan, mutta sen pysyessä kateissa, täytyy tyytyä lisäämään sen myöhemmin.

Musiikillisesti allekirjoittanut sattuu diggailemaan EBM:ää (And One, mind.in.a.box, VNV Nation, De/Vision, Mesh, Deviant UK, Machinae Supremacy, all:my:faults...), suomalaista metallia (Sonata Arctica, Sentenced, Entwine, Charon, Turmion Kätilöt, satunnaisesti myös Kotiteollisuus, Apulanta...), ja joitain satunnaisia pääasiallisesti amerikkalaisia bändejä/, kuten esim. Linkin Park, Emilie Autumn, Gackt...onhan näitä vaikka kuinka paljon, ja turha nillittää genreistä sen kummemmin, kunhan se ei ole (c)rappia taikka shithoppia, ja satun pitämään siitä, kuuntelen sitä. Tällä hetkellä lähinnä huolettaa oma mielenterveys, sillä olen yllättänyt itseni kuuntelemasta Lady Gagan Bad Romancea parina viime päivänä...

Mjooh, nyt kyllä ajatus katkeilee taas sen verta nätisti, että ehkä on parempi välillä nukkua, ja jatkaa sitten myöhemmin virkeämmin mielin. Kuulumisiin!


~Minya

3 comments:

  1. Heip!
    Löysin blogisi äskettäin ja epämääräisen hajamielisenä olen selaillut niin uusia, kuin vanhoja kirjoituksia ja arvostushan tässä on herännyt. Blogisi on mukavan erilainen siinä, ettei se keskity pelkkiin kuviin vaan olet panostanut teksteihin ja sisältöön todella. Myös mielipiteesi ja ajatuksesi ovat herättäneet kunnioitusta, enkä kiellä, etten olisi varsin monessa samaa mieltä - vaikkakin tuntuu, että olet onnistunut ilmaisemaan kaiken paljon selkeämmin. Onnea ja menestystä, jäin heti koukkuun blogiisi, vaikka yleensä selailen suhteellisen pintapuolisesti ; )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos oikein paljon! ♥ Välillä tuntuu ettei kukaan jaksa miun tekstiosuuksia lukea, mutta kiva jos edes joku arvostaa. :) Tykkään kuitenkin kirjustella sekä siitä materiasta, että ihan muustakin elämästä. :)

      Delete
  2. Ulkonäköhän ei ole se pää pointti ihmisessä, tärkeämpää on sekin kuinka sen kantaa, että itse on sinut itsensä kanssa.
    En luokittele itseäni gootiksi mutta kaikki muut tuntuvat luokittelevan miut heti gootiksi tai hevariksi. Itse myöskin olen vuosia vain tykännyt mustasta väristä ja tunnen oloni kotoisaksi siinä. Jos vedän päälle jotain yltiövärikästä, ei olo tunnu ollenkaan mukavalta ja luonnolliselta.
    Mutta rakastan vaatteita, erikoisempia tapauksia varsinkin ja siksi goottityylin vaatteet on vieneet sydämeni täysin. Tykkään yksityiskohdista. Oma blogini käsitteleekin goottimuotia mutta muuten goottius on itselleni vieras asia. Miehekkeenikin sanoo että olen enemmän hippi. :D Erilaisuus on rikkaus, älkäämme luokitelko toisiamme ulkonäön perusteella.

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...