Animal instinct

Nyt on vuorossa tämä liiankin kauan itseään odotuttanut elukkapostaus. Kotonani lusmuaa siis kaksi rottaneitosta sekä kolm---kaksi pientä hiirulaista. Rottatytöt tulivat luokseni kasvattajalta,
ovat siis Alias-rottalasta kotoisin. Väritykseltään ovat silver blue, ja melkoisia hurmureita. ^^ Rottatytöt ovat syntyneet 19.7.2010, ja ovat nyt siis hieman yli yhdeksän kuukauden ikäisiä. Rottisten häkki on väsäilty kirpparilta löytyneestä hyllystä, ja on oikeastaan vieläkin vaiheessa. Hyllyn alaosassa näkyy nuo alkuperäisistä lasiovista muunnetut verkko-ovet, yläosan on isäni tehnyt.

Kuten mainitsinkin, Mutteri on ollut kipeänä, mutta voi onneksi jo paljon paremmin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä, ja se onkin osoittautunut melkoiseksi taisteluksi! Tuota rottaa kun ei meinaa saada huijattua millään syömään tuota lääkettä vapaaehtoisesti, ei auta jugurtit eikä kaurapuurot. Laiheliini on viimein suostunut myös ylipäänsä syömään, keittelin jo kaurapuuroja vanhoista puurotraumoistani huolimatta, ja koin suuria onnistumisen hetkiä, kun Mutteri alkoikin mussuttaa puuroa vapaaehtoisesti. Rotat ovat edelleen eristyksissä toisistaan, mutta varmaankin saavat koko häkin pian taas käyttöönsä. Tällä hetkellä Mutteri asustaa alatasolla, ja Ruuvi yläosassa, lähinnä siitä käytännön syystä, että Ruuvi osaa puskea nuo alaovet auki, kun taasen Mutteri ei.

Mutteri oli alunperinkin siskoksista hieman pienempi sekä arempi yksilö. Kumpikaan ei kauheasti viihdy sylissä tai paikoillaan, virtaa kun riittäisi vaikka muille jakaa. :D Tuon viime viikkoisen lääkärireissun jälkeen Mutteri kuitenkin vietti iltaa sylissäni minun istuskellessa koneen äärellä, ja taisi jopa torkahtaa. Harvinaista herkkua oli se, vaikka tietenkin huolen värittämää. ♥ Harmi kun oli liian pimeää sitä kuvata.

Kipeä pieni rönttönen

Ruuvi taasen voi erittäin paksusti, ja kyttää minua jatkuvasti mahdollisten herkkujen toivossa. Ruuvi on rotista sosiaalisempi tapaus, joka huonettani tutkiessaan pomppii aina välillä luokseni tervehtimään ja jatkaa sitten matkaansa. Tyttönen voi melkoisen pulskasti tällä hetkellä, sillä onnistui salaa syömään myös siskonsa herkut muutamien päivien ajalta, ennenkuin tajusin Mutterin olevan oikeasti kipeä. Onkin nyt ollut sitten pienessä herkkulakossa, ja vaikka onkin saanut jotain pientä aina välillä, on Mutteri saanut nyt enemmän herkkuja sen syömistä ja lihomista edesauttamaan. Typykkä on melkoinen rohmu, sillä ihan mikä tahansa kelpaa, välillä sen ei tarvitse olla edes syötävää. Naureskelinkin parille kaverilleni, että Ruuvi kävisi onnella myös vaikka pöytäni kimppuun, mikäli näyttäisi siltä, että aion itse siitä haukata. :D

"Mitä, etkö sä aio antaa mulle mitään ruokaa?"

Esteenä alatasolle toimii tällä hetkellä violetti muovinen lasi, sekä söpö Hello Kitty -palapelipallo. :D Oli muuten just niin häjynkokoiset reiät, ettei meinannut mikään noihin sopia!

Pienempinä hännällisinä kavereinani hääräilevät hiiruliirut Nokinekku ja Raitapeppu. Kolmas hiirulainen, Toffeekuono, nukkui äkillisesti pois viikko sitten. Hiirulaiset ovat Pirkkalan Lemmikkijutusta, eivätkä ole missään vaiheessa tottuneet käsittelyyn. Eivät kuitenkaan ole missään määrin agressiivisia dunasta napattaessa, kunhan vain kovin säikkyjä. Hiiret saivat kaikki nimensä värityksensä mukaan: Nokinekku on mustaturkkinen, Raitapepun ruskeassa selässä kulkee takaosassa valkoinen raita, ja Toffeekuono taasen oli valkea parilla toffeenvärisellä läntillä. Hiiret ovat noin vuoden ikäisiä, ja olleet seurassani viime kesäkuusta lähtien.

"Miten niin me ei kaikki mahduta yhtäaikaa?"

Hiiret asustivat ensimmäisen kuukauden ajan pieniverkkoisessa jyrsijänhäkissä, mutta kuten pieni vankikarkuri Raitapeppu pian todisti, häkki ei niitä kauaa pidätellyt. Taisi olla ensimmäinen vaiko toinen aamu hiirten kanssa, kun unenpöpperöisenä istahdin koneelle viltin kanssa, ja meni varmaan puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että selässäni outoa, paikkaa vaihtavaa nykimistä ei suinkaan aiheuttanut elohiiri, vaan ihan oikeasti hiiri, Raitapeppu nimittäin. :D Onneksi en ollut istahtanut hiiren päälle, enhän ollut tosiaan huomannut suorittaa hännänlaskentaa häkissä aamukoomaltani. ;)

Kuvat hiiruista ovat vanhempia, en ole nyt onnistunut saamaan niistä yhtäkään kunnollista otosta.

Nykyään hiiret asustavatkin kääpiöhamsteriltani Harulta jääneessä dunassa, josta eivät pääsekään karkailemaan. Haru nukkui pois 10.06.2010, enkä ollut itse paikalla jättämässä pienelle hyvästejä. Olin juuri muuttanut, ja jättänyt hamsteripalleron äitini hoiviin, sillä pelkäsin, ettei vanhus selviäisi matkasta. Äitini piti kuitenkin hyvää huolta pienestä ihan viimeisiin hetkiin asti, mikä oli minulle suuri lohtu. Haru oli ensimmäinen jyrsijäni, ja paras mahdollinen sellainen. ♥

Muina lemmikkeinä minulla on vielä vanhempieni luona asustavat kolme kissaa, joista kaksi on tyttöjä, ja tulevat nyt 10 vuotta, sekä yksi poikakissa, joka on saman emon pentuja, mutta vuoden nuorempi. Minulla on joku fiksaatio ö -kirjaimeen, sillä kissojeni nimet ovat Rölli, Mörri, ja Mökö... f^^; Myös pikkusiskoni kissa Kinuski, joka on Mökön kanssa samasta pesueesta, asuu vanhempieni luona.

~Miau, tuumii Misantrella

Pääsiäispäivitys

Zombie-Jessen meille lahjoittama pääsiäisloma on ollut osaltani harvinaisen kurja tänä vuonna. Edes kaunis ilma ei ole saanut minua lähtemään parveketta kauemmas, vaan olen kököttänyt sisällä, pääasiallisesti omassa sängyssä toinen toistaan huonompien leffojen parissa.

Miksi sitten näin? Pupuhyppy seurustelee nykyään onnellisesti, enkä viitsi tunkea mukaan kolmanneksi pyöräksi. Oma suhteeni jo kerran mainittuun mieshenkilöön taasen vain kariutui, tai ainakin näin oletan, koska hänestä ei taas ole kuulunut yhtään mitään. Toisaalta, mikä suhde? Mies kun ei varsinaisesti halunnut seurustella, ja vaikka viihdyinkin hänen seurassaan, en loppujen lopuksi varsinaisesti pitänyt hänestä. Toki ehdin häneen ihastua, viisi kuukautta on pitkä aika. Hän vain ajattelemattomuuttaan onnistui minua satuttamaan, enkä antanut itseni luottaa häneen täysin missään vaiheessa. Myöskin näkeminen kerran kahdessa viikossa on aika typerää, kun kyseessä ei kerran ollut kaukosuhde. Kai sitten halusimme vain eri asioita, minä esimerkiksi en kestä päivittäistä juopottelua ja hermostun itseeni ja muihin, jos onnistun nukkumaan koko päivän, ihan siis iltakahdeksaan asti. Kuten tyypille itselleenkin totesin, 'viinaa ja vittuilua' ei vain kovin hyvin käy yhteen 'teen ja sympatian' kanssa. *sigh*

Olen siis sanalla sanottuna yksinäinen. Vaikka olenkin Pupuhypyn kautta saanut uusia tuttavia, en koe tuntevani heitä niin hyvin, että voisin "ahdistella" heitä pitämään minulle seuraa. En oikeastaan uskalla edes kysyä, sillä en tiedä viihtyisivätkö he seurassani, varsikaan tällä hetkellä ja näillä fiiliksillä. =(

Mikä muu vetää mielen matalaksi? Toinen rotistani on kipeänä, ja olen murehtinut sen puolesta jo päivätolkulla. Käväisimme eläinlääkärillä tuossa keskiviikkona, ja vaikka reissu tulikin kalliiksi, oli se sen arvoista, sillä tuntui, että sydämeltäni putosi about tonnin kivi. Rotta sai antibioottipistoksen jo lääkärillä, ja olenkin sille nyt syöttänyt antibioottiliuosta kahdesti päivässä. Rotta on pirteämpi, mutta edelleen todella laiha ja syö huonosti. Alan huolestua siitä uudelleen...=( Antibiootit ovat ilmeisesti mansikan taikka vadelman makuisia, mutta ensimmäisen satsin jälkeen rotta päätti, että ei enää tätä, ja nyt olenkin joutunut pakottamaan lääkkeet. Mikä tietenkin saa rotan inhoamaan koko operaatiota ja minua.... *sigh*

Toinen rotta taasen voi kirjaimellisesti paksusti, se kun meni ja varasti kaikki siskolleen antamani herkut. Nyt rotat ovat eristyksissä toisistaan, Ruuvi pienellä laihiksella ja herkkulakossa, kun taasen Mutteria yritän paapoa ja lihottaa. Toivottavasti kaikki nyt menisi vielä parhain päin...

Kaikista kurjin juttu sattui kuitenkin torstai-iltana. Kävin keittiössä juttelemassa hiirulaisille, kun näin että Nokinekku ja Raitapeppu taiteilivat puukeinunsa päällä. Ihmettelin, kun Toffeekuonosta ei näkynyt edes viiksikarvoja, joten kurkkasin bunkkeriin - tyhjä. Sitten nostin uutta mökkiä, ja yllätyin, kun Toffis köllötteli paikoillaan, eikä tapansa mukaan singahtanut heti karkuun. Vasta samalla sekunnilla, kun höpötellen tökkäsin hiirtä, tajusin sen olevan kuollut. Ensin en osannut reagoida asiaan mitenkään, sitten purskahdinkin hysteeriseen itkuun. Kaikki kuolemaan liittyvät käsittelemättömät tunteet ihan pinnassa, istuin sitten vain ja itkin aikani siinä lattialla. Hädästäni kertoo ehkä jotain se, että ensimmäinen ihminen, jolle sai asiasta jotain soperrettua, oli mies, joka ei sitten loppujen lopuksi välittänytkään minusta niin kauheasti...

Kun sitten viimein sain itseni kasaan, nostin Toffeekuonon varovasti pois dunasta, laitoin sen minigrip-pussiin, siivosin koko dunan, pesin kaikki mökit ja kulhot ja muut. Lopulta sitten laitoin pienen vielä rasiaan, ja toisen pussin sisään, sekä pakastimeen odottamaan viimeistä leposijaa. Sen jälkeen oli pakko mennä suihkuun pesemään koko kokemus pois. Nyt nuo ovat sitten kahdestaan, Nokinekku ja Raitapylly.

Ensin saan pelätä Mutterin puolesta, ja sitten kun toinen alkaa voimaan paremmin, ja ehdin siitä iloita, käy näin. =( Tuntuu todella pahalta, koska on mahdollista, että pikku nöffetti on kuollut jo eilisen puolella. Minä kun ajattelin sen olevan vain tapansa mukaan piilossa, kun annoin hiirulaisille illalla ruokaa. Toffeekuonoako se toissayönä näkemäni uni sitten koskikin? Heräsin keskiviikkoon pahalla mielellä, sillä olin nähnyt unta, jossa löysin Mutterin kuolleena häkistä... =(

Hyvästi Toffeekuono, elämäni ensimmäinen pieni hiirimakkara...

~murheellinen Misantrella

Lip Service ~ Cyber Sniper

Mieliala: hieman krapulainen fiilis
Taustalla pyörii: joku satunnainen huono kauhuleffa

Mikä siinä on, että nyt on inspiraatio kirjoittamiseen kadonnut jonnekin huitsin nevadaan? Tekstikään ei tunnu kauhean fiksulta, höh. =(

No, anyways. Ennakkotilasin nämä Cyber Sniper -malliston rytkyt loppukesästä, ja ne saapuivat juuri sopivasti uudeksi vuodeksi. Valitettavasti joka ikinen Lipparin tilauksistani menee aina tullin kautta, joten muutenkin arvokkaille vaatteille tulee vielä kivasti lisähintaa. =( Noh, päädyin kuitenkin vaatteet tilaamaan ennakkoon, sillä näytti siltä, ettei tuota pinkkiä versiota olisi enää saatavilla kovin pitkään omassa koossani, tämä päti siis kaikkiin malliston vaatteisiin.

Kuva googlesta

Rakastuin tähän vyötärökorsettiin ihan täysin, eikä se myöskään pettänyt livenä. Kunnes sitten toisella käyttökerralla sieltä tunkivat nuo etuosan luut alareunasta läpi... Nyt kun yritin katsella onko päihin jätetty jotkin reiät, en oikein saanut selville miten luut ovat sieltä päässeet läpi, joten täytyy vielä vähän testailla ja tutkia asiaa. Kooltaan ja malliltaan tämä oli just hyvä, pitää makkarat ojennuksessa eikä purista liikaa. ^^ Olen käyttänyt tätä vetoketju etupuolella, vaikka varmaankin molemmin päin näyttäisi hyvältä.

Mietin ensiksi hankkisinko mallistosta topin, vai tuon irtohihaisen huppariversion. Päädyin sitten kuitenkin huppariversioon, sillä se on paljon monipuolisempi. Hihat on kiinni klipsuilla, joten ne saa pois tarvittaessa, hupun saa irti, ja nuo taustan pinkit nauhat tuo kivasti väriä tähän yläosaan . ^^ Tähänkin jouduin kuitenkin pettymään, sillä tajusin vasta kuukausi sitten, että toppiin on läntätty kaksi vasemman käden hihaa. -__-#

Kaveriksi näille ostin vielä sitten nuo irtolahkeet pinkein somistein. Jossain mielenhäiriössä päädyin sitten koon vaihtamisen sijaan lisäämään tilaukseen koko pienemmät lahkeet, joten toiset pitäisi jaksaa laittaa myyntiin.

Huomasin näissä kuitenkin ensimmäisen käyttökerran jälkeen myös virheitä: tuo yläreunan silikoninauha murenee käsiin, ja alempi kangaskerros on saanut jo ainakin yhden silmäpaon. Argh.

Jälkikäteen jäi harmittamaan, etten tullut hankkineeksi tuota Gamma Ray -minihametta, sillä sitä ei näy ebaystäkään löytyvän kuin mustana, ja Lipparin omilla sivuillakin on tarjolla vain koko xs. =( Toisaalta taasen, jos hame olisi yhtä mahtavaa laatua kuin nämä muut vaatteet, löytyisi siitäkin varmasti jokin vika. Merkki maksaa, joten luulisi sillä saavan edes kunnollista laatua!

No juu, en nyt jaksa avautua aiheesta enää tämän enempää, joten siirryn takaisin kauhuleffani pariin. :þ

~Misantrella

Lip Service ~ Midnight blue

Mieliala: energinen (kiitos vihreän EDin)
Taustalla soi: Gothminister ~ Angel [Club version]

No niin, aloitetaanpas vaateurakka sitten näillä tyrmistyttävän upeilla, keskiyön sinisillä Lippareilla. Näin kyseistä väriä ensimmäistä kertaa Pupuhypyn vaatekaapissa, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että kyseistä väriä täytyy itsekin saada.

Vaatteet ovat kahden eri tilauksen tulos, ja ensimmäisenä tuli hankittua tämä sievä minihamonen. Hame on kokoa XL, ja oli taasen hieman liian suuri, joten kavennusoperaatio on tälle luvassa. On kyllä harvinaisen ärsyttävää, miten paljon nuo koot vaihtelevat. *mur* Hameessa on edessä vetoketju, ja takana koristenyöritys. Takana helmassa on sievä pieni vekitys.

Ensimmäisen tilauksen mukana tuli myös samaista väriä edustava kaunis vyötärökorseletti, jonka tilasin tahallaan liian pienenä. Härpäke on siis kokoa L siinä toivossa, että saisin mahamakkarat joskus kutistumaan ja tämä kauneus pääsisi ansaitsemaansa käyttöön. Ottaen kuitenkin huomioon yleisen laiskuuteni ja sen, että ruoka nyt vaan on hyvää, tässä kuitenkin menee vielä tovi jos toinenkin...

Olen kuitenkin todistanut itselleni, että moinen on kuitenkin mahdollista, sillä olen pariin otteeseen tunkenut tursumakkarani tuonne sisälle! Kaunishan näky ei missään tapauksessa ole, eikä korseletti kestäisi oikeassa käytössä näillä ihroilla. [Siihen on ihan oikeasti syy, miksei miusta näy täällä(kään) sivuprofiilikuvia...satun olemaan kropaltani aikalailla mallia Tuksu O_O;] Laiskuuteni näkyy mm. kuvassa sillä, etten jaksanut sulkea noita solkia, sillä olisin kuitenkin saanut avata ne samantien säilytyksen ajaksi.

Anywho, hameelle kaveriksi tuli hankittua tämä kaunis ja edestä kiusoittelevan avonainen toppi. En oikein tiennyt koon puolesta, joten tuli hankittua tämäkin XL:nä, mikä osoittautuikin sitten hyväksi valinnaksi. Topille kaveriksi nappasin vielä alepuolelta ihkaensimmäiset pvc/vinyylirintsikkani. ^^ Noiden kokoja on muuten melko mahdotonta arvailla, onneksi oli jo jotain hajua kokosysteemeistä, ettei päässyt lipsahtamaan sormi suuhun.


Loppuun vielä pakko tunnustaa, että ihastuin tuohon siniseen niin paljon, että siihen oli pakko hankkia myös kynsilakka sävy-sävyyn. Kyttäsin vaihtoehtoja maaliskuun alkupuolella Sokoksen nettisivuilta, ja täytyy sanoa, että kerrankin jossain on osattu säätää värit kohdilleen! Oli meinaan just eikä melkein hyvä livenäkin se sävy, mihin netissäkin jo päädyin. Kävin siis vielä paikan päällä tarkistamassa vaihtoehdot, mukana oli tuo korseletti auttamassa värin valinnassa. ^^ Kynsilakka on siis We Care Iconin sävy 21 Magic Sapphire, jota sain aikaiseksi kokeiltua vasta tänään ensimmäistä kertaa. Kynsissä kaksi kerrosta lakkaa.

Vaatteet eivät ole myöskään päässeet vielä ulkoilemaan, suurinpana syynä ehkä se, että hiukseni olivat vielä kuukausi sitten punertavat n. 10(?) sentin matkalta juuresta. Aikomus kun oli tosiaan vaihtaa hiusväriä poistamatta mustaa hirveillä värinpoistomurhilla. Kyseisen värin valmistus kuitenkin lopetettiin jo toista kertaa, joten päätin sittenkin palata takaisin mustaan.

Loppuun piristykseksi kuitenkin ihmeellinen ankkapose, yritin miettiä mitä pukea päälle LWS vs. Wastefieldiin maaliskuun alkupuolella. :D

~Misantrella

Purple! Everywhere, purple...O_o

Mieliala: innostunut ja iloinen
Taustalla soi: Red Cell ~ Related Skin

On kertynyt ihan älytön määrä kaikennäköistä shoppailun tuotosta tässä viime kuukausien aikoina. Aloitetaan siis vaikka niistä kaikken uusimmista ihanuuksista, joten tässä tämän päivän postisaldo. ^^

Violettia Gangsta Prankstaa! Tämä väri on ihan tajuttoman ihana, harmi vaan, että violetilla tuntuu olevan jotain asenneongelmia kuvaamista kohtaan, eikä täten ikinä toistu oikeanlaisena kuvattuna. *mur* Tykkään liituraitakuosista kovasti, ja koska sitä ei juurikaan omasta kaapista löydy, niin pitihän sitä. Tähänastiset liituraitatilaukset ovat olleet aina väärää kokoa, tai istuneet muuten vaan ihan hassusti. Ovatkin olleet jotain satunnaisia 'tiesmikämerkki'löytöjä, joille on sitten pitänyt etsiä uutta kotia, kun en ole jaksanut palauttaa/palauttaminen ulkomaille on tehty liian hankalaksi. Sekä toppi että hame ovat molemmat kokoa XL, toppi sopi nätisti, ja sitä saakin säädeltyä tuolla takanyörityksellä. Hame taasen oli melkoisen löysä päällä, tuo kangas kuitenkin joustaa sen verran, että sitä on pakko hieman kavennella, muuten tipahtaa vielä kinttuihin kesken danketuksen! :D

Bongasin nämä tosiaan X-Tra-Xin alesta, jossa maksoivat 19e kipales. Mukaan olisi lähtenyt myös iki-ihana lukkotoppi (violettina tietenkin!), jos siitä vain suinkin olisi ollut kokoja, sekä saman malliston vyötärökorseletti, jos sitä olisi ollut violettina. Lyhyemmän remmillisen minihameen jätin suosiolla muiden hamstrattavaksi, sillä Lipin hameet noin yleisesti ottaen peittaa muutenkin hädintuskin meitsin 'berberin'. =D

Tilauksen mukana sain tällaisen pinkin vinyylimaskin, jolla tuskin teen yhtään mitään. Olisiko ollut edes niin vaikeaa ommella tuohon valmiita kumilenkkejä solmittavien pätkien sijaan?

Ja kyllä, tiedän syöneeni sanani ja myyneeni maani, vielä syksyllähän ängstäsin siitä, miten kalliita perseretkuja Lipparin tuotanto on täynnä ja laatukin on välillä vähän niin ja näin, mutta odottakaapa vain kun saan kaikki ostokseni listattua! Huhhuh, heikompia hirvittää, minua ainakin...f^^;

~Misantrella

Päivitystauko

Mieliala: turhautunut ja väsynyt
Taustalla pyörii: brittiläinen Big Brother -zombiehärvellys Dead Set

Täällä taasen, en oikein osaa edes perustella järjettömän pitkäksi venynyttä hiljaisuutta blogissa. Loppuvuosi meni ankaran keuhkokuumeen parissa, onnistuin jostain moisen taudin hankkimaan, eikä siihen sitten meinanneet mitkään antibiootit tepsiä. Yhdelle kuurille olin kaiken lisäksi allerginen, joten vietin oikein kivat pari-kolme päivää täynnä kutisevaa pientä punaista täplää. -__- Tuntuu, että vieläkin on keuhkot jossain määrin "hajalla" tuon takia. Asiaa ei tietenkään kauheasti auta pari viikkoa sitten loppuneet astmalääkkeet, joita on muutenkin taas tullut käytettyä todella huonosti. Eiköhän tämä tästä silti!

Olen myöskin ollut välillä poissa koneelta harrastamassa elämää (tiedän, uskomatonta!) satunnaisen juopottelun ja jopa yhden miehenretkun ansiosta. Tulin Halloween-pippaloissa tavanneeksi ensimmäistä kertaa erään mesetuttavani, jonka kanssa onkin sitten tullut hengailtua enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Olin melkoinen tylsimys Halloweenina, ja kierrätin vain uusiksi edellisvuodeksi väsäämäni merirosvo-asun pikaisella zombie-meikillä höystettynä. Tässä ensimmäinen harjoitus k.o. meikistä, mielestäni onnistui paremmin kuin sitten varsinaisen illan meikki.

Huomatkaa toki alkomaholin vaikutuksen alainen "mitä pirua minä teen" -pose, ja jo osittain syöty meikki. Vieressä aina yhtä ihana Pupuhyppy erivärisine silmineen.

Niin ja jos joku sattui meikäläisen tunnistamaan Graveyard Partyissa 13.11.2010, pyydän vilpittömästi anteeksi. *nolostunutta yskiskelyä* Päätä koristi tuolloin villarastat, jotka taisivat pysyä päässä peräti kolme päivää. Olivat siis erittäin mukavat verrattuna kuituihin, mutta villa alkoi samantien rastoittua omaan tukkaan kiinni, sekä tiivistyivät muutenkin todella paljon. Olivat ebaystä huudetut valmisvillatakut, jotka olivat alunperin melko ilmavat, mutta kastuttuaan kutistuivat ohuiksi rumiksi luikeroiksi. Olisi siis selkeästi kannattanut kuunnella järjen ääntä, ja jättää ne ihan villalockseiksi...nämä kaksi otosta taitavat olla ainoat, missä kyseinen tuccaläjä esiintyy, ja nämäkin järkyttävällä laadulla. =(

Joulun vietin vanhempieni luona Seinäjoella, lähdin joulunviettoon jo hyvissä ajoin, joten vältyin kaikelta junaruuhkalta. Ehdin myös viettää aikaa ystävieni kanssa, ja exänikin sai nuo aiemmassa postauksessa esiintyneet topintäytteet. Tuli sitten istuttua iltaa vakipaikassa eli Warttibaarissa tuossa ennen aattoa, ja melkoista tonttupornoahan se sitten oli!

Myöskin serkkutytöt pyysivät seurakseen illanviettoon, ja ilta menikin sitten rattoisasti lonkeron, juomapelien, juoppo-Kimblen ja Omeglen seurassa ennen suuntaamista Viihdemaailma Ilonaan. Ei kyllä todellakaan ollut mikään meikäläisen paikka, pelkästään sisäänpääsy maksoi 8e ja siihen vielä narikkamaksut päälle! Paikassa kelpuutettiin kuitenkin ravintola.fi -kortti, joten tuli sitten ryystettyä edes alennushintaisia drinksuja. Ei kyllä tarvitse toiste pelätä Ilonaan eksyvänsä! Tältä reissulta kuvia ei löytynyt omasta kamerastani kuin noista Kimble-nappuloista.

Palasin vuodenvaihteeksi sitten takaisin Tampereelle, vaikka varsinaisia suunnitelmia ei vielä ollutkaan. Ajattelimme Pupuhypyn kanssa, että mikäli mitään kiinnostavaa ei osu kohdalle, suunnistamme burleski-iltamaan Laternaan. Päädyimme kuitenkin lähtemään parin kaverin kanssa tutkailemaan Volumen tarjontaa, mutta lähdimme sieltä kuitenkin hyvin nopeasti Infernoon, jossa viivyimmekin sitten loppuvuoden ja toivotimme tervetulleeksi uuden tilalle. En tehnyt minkäänmoisia lupauksia tälle vuotta, en niitä kuitenkaan pitäisi, ja vuodenvaihtumissuukonkin sain myöhässä. Ilta myöskin meni ja päättyi osaltani kovin surkeasti, mutta ei siitä enempää, kovasti yritän taas virheistäni oppia ja ymmärtää sen, ettei tämä raihnainen kroppani enää kestä ihan kaikkea kuten ennen. *mummofiilis*

Pitää olla pikkasen pläski!

Seurassa jälleen Pupuhyppy

Vanhat silmälasini olivat päässeet niin järkyttävään jamaan viiden-kuuden vuoden iässään, että äiti päätti sponsoroida minulle uudet. Hyödynsinkin sitten Nissenin tarjouksen, ja hankin kahdet lasit alennushintaan. Toiset ovat mustat muovisankaiset, koristeena näissä sivuilla valkoista helmiäis"palaa" molemmin puolin, edestä kokonaan mustat. Toiset taas ovat hieman sirommat metallikehyksiset, joissa sivuilla kaunis pitsikuviointi, sisäsivuilta kehykset ovat lilat.

Tässä myöskin vielä selvä syy uusien lasien tarpeelle. Toinen linsseistä oli samassa jamassa, mutta lähes keskellä linssiä oli tuon isomman naarmun sijaan rykelmä pienempiä syviä naarmuja. O_o Mikähän siinä on, että silmälasit käyttäytyvät pudotessaan kuin voileipä, laskeutuvat aina väärin päin...

Mutta mutta, jotten nyt väsäilisi mahdotonta maratonpostausta heti kerralla, siirryn tästä keittiön puolelle laittamaan välillä ruokaa, palataan astialle! ^^

Nimimerkkinsäkin muuttanut
~Misantrella

Puput ei hypi

Mieliala: ärtynyt, olokaan ei ole paras mahdollinen
Taustalla pyörii: Bones! o/

Vietin viikonlopun Pupuhypyn luona, koska hän oli kipeänä ja tarvitsi vähän apua asioissa. Katselimme paljon leffoja ja mussutimme kaikkea hyvää. ^^ Eikä huolta, hän voi jo paremmin, vaikkei nyt vielä hetkeen hyppelehdikään. ;)

Olen jostain syystä onnistunut haalimaan vaatteita Ginatricotilta tässä parin viikon sisään. Tulin ostaneeksi paksut mustat sukkahousut talven varalle - olivat jopa tarpeeksi pitkätkin - ja lisäksi mukaani lähtivät nämä violettimustat hame ja toppi. En ole saanut aikaiseksi kuvata vaatteita, joten kuvat ovat puljun verkkosivuilta napattuja.

Toisella kertaa nappasin syliini mustan Rocky Horror -teemaisen vampyyri t-paidan sekä mustan pitsihameen. Teeppariakaan ei netistä löytynyt, ja paita koristaa valitettavasti pyykkikoria tällä hetkellä, joten kuva jäänee myöhemmälle. Hametta tulin tässä viikonlopun aikana käyttäneeksikin, se vain ei oikein toimi noiden villasukkisten päällä, koska alin kerros lähtee rullaamaan ylöspäin. =/

Ja kun nyt pyykit kerta mainittiin, täytyy mainita myös pyykkikone, joka istuu surullisena kylppärini nurkassa sillä aikaa, kun minulta hitaasti - mutta varmasti - loppuvat puhtaat vaatteet. Kyse ei ole siitä, etteikö kone toimisi, ei toki, pesukoneliitäntähän tässä se ongelma on! Kylppärissäni on yhdistetty suihkun ja lavuaarin hana, ja viime torstaina kävi sitten ilmi, että tuo pesukonehana on rikki. Koko suihkusekoitin täytyy kuulemma vaihtaa, eikä huoltomies suostunut tähän urakkaan, vaan ilmoitti asiasta putkimiehelle. Nyt joko odotellaan uutta suihkusekoitinta tai sitä putkimiestä, en todellakaan tiedä.

Taloyhtiön pyykkitupa olisi kyllä käytössä ja vapaa varmaan tälläkin hetkellä, mutta mokoma rohmu syö vain euron kolikoita, enkä minä kurja tule juuri koskaan nostaneeksi käteistä! Siispä kärsin ainakin siihen asti, kunnes saan raahattua laiskan perseeni ruokakauppaan ja kerjättyä kassatädiltä/-sedältä euron kolikoita, ettei tarvitse näyttää pummilta koko loppukuuta...onneksi ei tosiaan ole tuo suihku-/lavuaarihana rikki, että saa itsensä sentään puhtaaksi!

~Minya