Doomsday

Sparrow got some tiny googly eyes

Tunnetaan myös nimellä Vappu tai syntymäpäiväni. Tänä vuonna kyseinen tapahtuma aiheutti tavallista enemmän harmaita hiuksia (tuskin kuitenkaan kirjaimellisesti), kun vuosia paukahti mittariin AIVAN liikaa. Ahdistus!

So did this sad goth lady by Victoria Frances

Noh, vappuaaton vietin kuitenkin Poikaystävän seurassa ihan vaan kotosalla kera Alkosta kotiutetun uuden litsi-skumpan ja leffan kera. Oli muuten hyvää!

Ugh, so not comfortably with my hair at this point...

I don't know how, but I've completely forgotten to introduce my sweetie Mytty, the shy and tiny dwarf hamster! ♥

Vapunpäivän aloitin dokumentoimalla vanhenemistani kuvien kera, mutta päivän mittaan innostus lopahti. Sääli, olisitte saaneet viettää tuon "juhlapäivän" kanssani! :P

Oh Eric!

Tukka pystyssä eilisten hiuspinnien jälkeen.

Aloin ihmettelemään mikä kutittaa reidessä, ja löysin tällaisen mysteeritarran! :D

Synttärilahja! :)

Breakfast of champions aka herkkusienten aamupala.
Opettelen syömään puuroja taas lapsuuden traumojen jälkeen.

Halusin lähteä ihmettelemään vapputorin tarjontaa ensimmäistä kertaa täällä näiden kolmen Tampereen vuoteni aikana. Varauduin kunnon aamiaisella, ja koska en ole sinut tämänhetkisen tukkani kanssa, tungin pitkästä aikaa peruukin päähäni. Meikki tietenkin sävy sävyyn! :)

Makeup with blue, purple and pink with green eybrows :)

So much garbage! Disgusting. :(

Unimpressed by all that crap everywhere

Söpöiltiin Laukontorin kupeessa :)

Vapputorilta halusin alunperin hattaraa, mutta päädyinkin sitten vain mussuttelemaan kevätrullia kiinalaisesta ruokakojusta. Jäätelökioskille oli ihan mahdottomat jonot koko ajan, joten aikamme palloiltuamme lähdettiin sitten tallustelemaan takaisin. Korvat särkemään saaneesta kovasta tuulesta huolimatta päivä oli varsin mukava. ^__^

Varsinaiset synttärijuhlat järjestettiinkin sitten vasta viikonloppuna.

~Misantrella

Ugh, I had my birthday on the first of May, and feel a thousand years old. It's hard being the oldest of all your friends, though I'm glad the years aren't that obvious on my face.

May Day is a national holiday in Finland, so I've only had to be in school/work once on my birthday - and that was while I was studying abroad in Japan. Mostly it's just a good excuse to start "pickniking" in the parks (with the focus being on alcohol) but we thought it too windy for that. We just spent the eve together with Boyfriend at my place, and then went out looking for some cotton candy on the 1st. I'm very much not comfortable with my hair the way it is, so I opted for a wig when heading out.

Animal instinct

Nyt on vuorossa tämä liiankin kauan itseään odotuttanut elukkapostaus. Kotonani lusmuaa siis kaksi rottaneitosta sekä kolm---kaksi pientä hiirulaista. Rottatytöt tulivat luokseni kasvattajalta,
ovat siis Alias-rottalasta kotoisin. Väritykseltään ovat silver blue, ja melkoisia hurmureita. ^^ Rottatytöt ovat syntyneet 19.7.2010, ja ovat nyt siis hieman yli yhdeksän kuukauden ikäisiä. Rottisten häkki on väsäilty kirpparilta löytyneestä hyllystä, ja on oikeastaan vieläkin vaiheessa. Hyllyn alaosassa näkyy nuo alkuperäisistä lasiovista muunnetut verkko-ovet, yläosan on isäni tehnyt.

Kuten mainitsinkin, Mutteri on ollut kipeänä, mutta voi onneksi jo paljon paremmin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä, ja se onkin osoittautunut melkoiseksi taisteluksi! Tuota rottaa kun ei meinaa saada huijattua millään syömään tuota lääkettä vapaaehtoisesti, ei auta jugurtit eikä kaurapuurot. Laiheliini on viimein suostunut myös ylipäänsä syömään, keittelin jo kaurapuuroja vanhoista puurotraumoistani huolimatta, ja koin suuria onnistumisen hetkiä, kun Mutteri alkoikin mussuttaa puuroa vapaaehtoisesti. Rotat ovat edelleen eristyksissä toisistaan, mutta varmaankin saavat koko häkin pian taas käyttöönsä. Tällä hetkellä Mutteri asustaa alatasolla, ja Ruuvi yläosassa, lähinnä siitä käytännön syystä, että Ruuvi osaa puskea nuo alaovet auki, kun taasen Mutteri ei.

Mutteri oli alunperinkin siskoksista hieman pienempi sekä arempi yksilö. Kumpikaan ei kauheasti viihdy sylissä tai paikoillaan, virtaa kun riittäisi vaikka muille jakaa. :D Tuon viime viikkoisen lääkärireissun jälkeen Mutteri kuitenkin vietti iltaa sylissäni minun istuskellessa koneen äärellä, ja taisi jopa torkahtaa. Harvinaista herkkua oli se, vaikka tietenkin huolen värittämää. ♥ Harmi kun oli liian pimeää sitä kuvata.

Kipeä pieni rönttönen

Ruuvi taasen voi erittäin paksusti, ja kyttää minua jatkuvasti mahdollisten herkkujen toivossa. Ruuvi on rotista sosiaalisempi tapaus, joka huonettani tutkiessaan pomppii aina välillä luokseni tervehtimään ja jatkaa sitten matkaansa. Tyttönen voi melkoisen pulskasti tällä hetkellä, sillä onnistui salaa syömään myös siskonsa herkut muutamien päivien ajalta, ennenkuin tajusin Mutterin olevan oikeasti kipeä. Onkin nyt ollut sitten pienessä herkkulakossa, ja vaikka onkin saanut jotain pientä aina välillä, on Mutteri saanut nyt enemmän herkkuja sen syömistä ja lihomista edesauttamaan. Typykkä on melkoinen rohmu, sillä ihan mikä tahansa kelpaa, välillä sen ei tarvitse olla edes syötävää. Naureskelinkin parille kaverilleni, että Ruuvi kävisi onnella myös vaikka pöytäni kimppuun, mikäli näyttäisi siltä, että aion itse siitä haukata. :D

"Mitä, etkö sä aio antaa mulle mitään ruokaa?"

Esteenä alatasolle toimii tällä hetkellä violetti muovinen lasi, sekä söpö Hello Kitty -palapelipallo. :D Oli muuten just niin häjynkokoiset reiät, ettei meinannut mikään noihin sopia!

Pienempinä hännällisinä kavereinani hääräilevät hiiruliirut Nokinekku ja Raitapeppu. Kolmas hiirulainen, Toffeekuono, nukkui äkillisesti pois viikko sitten. Hiirulaiset ovat Pirkkalan Lemmikkijutusta, eivätkä ole missään vaiheessa tottuneet käsittelyyn. Eivät kuitenkaan ole missään määrin agressiivisia dunasta napattaessa, kunhan vain kovin säikkyjä. Hiiret saivat kaikki nimensä värityksensä mukaan: Nokinekku on mustaturkkinen, Raitapepun ruskeassa selässä kulkee takaosassa valkoinen raita, ja Toffeekuono taasen oli valkea parilla toffeenvärisellä läntillä. Hiiret ovat noin vuoden ikäisiä, ja olleet seurassani viime kesäkuusta lähtien.

"Miten niin me ei kaikki mahduta yhtäaikaa?"

Hiiret asustivat ensimmäisen kuukauden ajan pieniverkkoisessa jyrsijänhäkissä, mutta kuten pieni vankikarkuri Raitapeppu pian todisti, häkki ei niitä kauaa pidätellyt. Taisi olla ensimmäinen vaiko toinen aamu hiirten kanssa, kun unenpöpperöisenä istahdin koneelle viltin kanssa, ja meni varmaan puoli tuntia, ennenkuin tajusin, että selässäni outoa, paikkaa vaihtavaa nykimistä ei suinkaan aiheuttanut elohiiri, vaan ihan oikeasti hiiri, Raitapeppu nimittäin. :D Onneksi en ollut istahtanut hiiren päälle, enhän ollut tosiaan huomannut suorittaa hännänlaskentaa häkissä aamukoomaltani. ;)

Kuvat hiiruista ovat vanhempia, en ole nyt onnistunut saamaan niistä yhtäkään kunnollista otosta.

Nykyään hiiret asustavatkin kääpiöhamsteriltani Harulta jääneessä dunassa, josta eivät pääsekään karkailemaan. Haru nukkui pois 10.06.2010, enkä ollut itse paikalla jättämässä pienelle hyvästejä. Olin juuri muuttanut, ja jättänyt hamsteripalleron äitini hoiviin, sillä pelkäsin, ettei vanhus selviäisi matkasta. Äitini piti kuitenkin hyvää huolta pienestä ihan viimeisiin hetkiin asti, mikä oli minulle suuri lohtu. Haru oli ensimmäinen jyrsijäni, ja paras mahdollinen sellainen. ♥

Muina lemmikkeinä minulla on vielä vanhempieni luona asustavat kolme kissaa, joista kaksi on tyttöjä, ja tulevat nyt 10 vuotta, sekä yksi poikakissa, joka on saman emon pentuja, mutta vuoden nuorempi. Minulla on joku fiksaatio ö -kirjaimeen, sillä kissojeni nimet ovat Rölli, Mörri, ja Mökö... f^^; Myös pikkusiskoni kissa Kinuski, joka on Mökön kanssa samasta pesueesta, asuu vanhempieni luona.

~Miau, tuumii Misantrella

Haru 26.01.2008 - 10.06.2010

Mieliala: Väsynyt, laiska, mietteliäs ja melko ärsyyntynyt omaan saamattomuuteen
Taustalla pyörii: Amityville Horror

Huh, onpas aika taas juossut! Ei ole tullut kirjoiteltua, kun yleensä siinä vaiheessa kun on koneelle päässyt on inspiraatio ehtinyt jo kadota ja olen myöskin pariin otteeseen nukahtanut pöydän ääreen. Pääsin siis töihin, ystäväni oli järjestänyt minulle haastattelun kesätyöpaikkaansa viime viikon maanantaiksi, ja aloitinkin sitten heti tiistaina työt. Olen siis juhannukseen asti pesulassa töissä, lyhyt pätkä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Eihän tuo työ todellakaan mitään unelmaduunia ole, mutta taloustilanteen ollessa mitä on ainakin allekirjoittanut on työpaikasta kiitollinen. Aikaiset aamut vain eivät tule koskaan olemaan minun juttuni! x(

Onkin tosiaan tullut nukuttua päikkäreitä usein, ja viimeksi torstaina nukahdin tähän koneelle kun pääsin kotiin. Muuten en sitten olekaan saanut juuri mitään aikaiseksi, kämppä pitäisi siivota ja tiskitkin tuolla kaipaavat hellää huomaa. Ystäväni stressailee lähes päivittäin mitä pukisi Lumoukseen kullekin päivälle, ja se taasen ahdistaa itseänikin, kun oma vaatekaappi ei mitään ihmeellistä sisällä. Muutenkaan en jaksa ymmärtää miksi pitää kilpailla toisten kanssa vaatteilla tyyliin "mulla onkin tälläinen, mitäs rytkyjä sulta löytyy?", miksei voida vain nauttia hyvästä musiikista ja kavereiden seurasta?

Oma painoni on myöskin tällä hetkellä arka asia. Olen aina ollut todella pitkä ja hoikka, vasta viimeisten neljän vuoden aikana paino on alkanut hitaasti nousemaan ja aiheuttamaan lisää itsetunto-ongelmia. En ole koskaan pitänyt urheilusta, joten olen muutenkin melkoisen huonossa kunnossa tällä hetkellä. Painoni kanssa kamppailua ei yhtään auta se, että ystäväni stressaa olemattomista mahamakkaroistaan, vaikka onkin 25kg kevyempi ja lähes yhtä pitkä kuin minäkin. =( Kaikkihan olisi loistavasti, jos vain viihtyisin omassa kropassani, mutta kuinka moni nainen oikeasti tyytyy siihen, mitä hänellä on?

"Virallisen" ylipainon puolelle kiloni lipsahtivat vajaa vuosi sitten, kun aloitin masennuslääkityksen. Samaan aikaa tuli myös mussutettua paljon suklaata ja muita herkkuja, joten ne kaikki päätyivät sitten lähinnä vyötärölle. Saatan vitsailla "rakkaudella kasvatetusta tynnyristäni", mutta todellisuudessa asia on minulle erittäin arka. Olen yrittänyt muuttaa ruokavaliotani parhaani mukaan terveelliseempään suuntaan, ja harrastaa enemmän liikuntaa, mutta paino vain junnaa paikoillaan. Onneksi sentään tulee pyöräiltyä säännöllisesti 12km päivässä tämän työrupeaman ajan, noh, ainakin kolmena päivänä viikossa, sillä vihaan sateessa pyöräilyä.

Tulinkin pari viikkoa sitten ostaneeksi kaksi Naturdiet-painonhallintapakkausta, jotka ovat edelleen käyttämättä tuon työrupeaman vuoksi. Tarkoitus siis oli aloittaa pakkausten käyttö töitä edeltäneenä sunnuntaina, mutta työn fyysisen luonteen vuoksi ajattelin siirtää dieettiä mahdollisten oireiden ja heikotuksen vuoksi. Mutta ehtiihän tässä kyllä, varsinkin kun ei ole oikein takeita töiden jatkumisesta. =/ Ainakin saisi sitten paremman aloituksen kunnon laihduttamiseen! ^^

Tuntuu vain siltä, että nykymaailmassa on helvetin vaikea elää. Töiden suhteen pitäisi olla nuori, koulutettu, ja paljon työkokemusta omaava, mutta näitä kaikkiahan ei voi millään yhdistää. Ulkonäöllisesti tulisi olla laiha ja kaunis, jokapuolelta tunkee tätä nykyajan kauneusihannetta. Telkkarissa ei näy paksuja ihmisiä muuta kuin laihdutusohjelmissa, lehdissä tuputetaan kauneus- ja varsinkin laihdutusvinkkejä säännöllisin väliajoin, ja netistä etsitään thinspiraatiota oman kehon muokkaamiseen. Pikkutytöt alkavat stressata ulkonäöstään hyvin nuorella iällä, mikä ainakin omasta mielestäni on todella huolestuttavaa. Vaatekauppojen valikoimat myös sisältävät paljon ns. liian aikuista vaatetta lapsille. Sitten vielä ihmetellään miksi nuoriso on niin masentunutta? Huoh.

Tällaista avautumista tällä kertaa. =/ Vaihdetaanpas aihetta johonkin mukavampaan, kuten vaikka vaatteisiin ja muihin ostoksiin! ^^ Kävin tosiaan ostamassa Lumous-liput jo ennakkoon tänä vuonna, koska viime vuonna odotimme ystäväni kanssa tunnin ennen perjantai-klubin alkua, että saisimme liput. Onnistuimme olemaan noiden muutaman joukossa, joille lippuja vielä riitti, mutta ennen biletystä oli pakko käydä vielä hotellilla vaihtamassa vaatteet, olimme kuitenkin tulleet paikalle suoraan Särkänniemestä, hih! Maanantaina jouduin sitten käydä hakemassa nuo liput exälleni, joka ilmoitti haluavansa myöskin tulla tsekkaamaan kyseiset bileet. Ihan mukavaa, olemme kuitenkin edelleen todella hyvissä väleissä, ja ystävänikin odottaa kovasti exäni visiittiä Tampereelle, hengailimme kuitenkin niin paljon kolmisin ennen muuttoa tänne. ^^

Olen onnistunut vähän hullusti elämään yli varojeni tässä kuussa, tai siis rahaa on edelleen, mutta laskuthan tulevat maksettavaksi vasta ensi kuun puolella. Kaikista lukemistani varoituksista huolimatta (tai ehkä shoppailuhuumassani vain unohdin kaiken) päädyin tilaamaan aletuotteita XtraXilta, tulossa siis (toivottavasti) kolme hametta. Sain jo kaikki tilausvahvistukset ja myöskin DHL:n pakettikoodin, mutta ainakaan vielä koodi ei löydä DHL:n sivuilta mitään. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin, ja saan tilaamani tuotteet.

Tilasin myös Backstreetiltä alesta kaksi verkkopaitaa, mustan ja pinkin. Ovat malliltaan Living Dead Soulsia, ja näissä on tuommoiset irtohihat. Koot olivat kivoja, verkko joustaa mukavasti, paita vaan jää hieman lyhyeksi, mutta tällä kropalle tuonne alle pitää muutenkin laittaa jotakin, ja todennäköisesti vielä korsettia päälle. Korseteista puheenollen, pitäisikin värkätä ihkaensimmäinen oma korsu, ja alka harjoitella jollain noista ostetuista korsetin pitempiaikaista käyttöä. Nämä kuvat Backstreetin omilta sivuilta, en ole vielä ottanut noista omistani kuvia. Mustasta en enää löytänytkään kuvaa, sain vissiin sitten viimeisen?

Sain myöskin ikäviä uutisia viime viikolla. Äitini soitti, ja kertoi kääpiöhamsterini Harun nukkuneen pois. =( Haru ehti elää kaksi vuotta ja reilut neljä kuukautta, pieni mummelini. ♥ Viimeisen kuukauden-puolentoista aikana Harulle kehittyi ilmeisesti jokin kasvain vatsaan, masu tuntui pinkeältä, mutta se ei kuitenkaan tuntunut mitenkään palleroa vaivaavan. Haru puuhaili ja söi ihan normaalisti, äitini ja isäni myöskin leikkivät pikkuisen kanssa paljon. Yhtenä iltana Haru ei vain sitten enää jaksanutkaan oikein liikkua taikka syödä, ja väsähteli jatkuvasti. Äitini sanoi tietäneensä lähdön ajan koittaneen, ja otti pikkuisen syliinsä. En tiedä menikö tuo kasvaimenperkele sitten repimään jotain vai mitä lopulta tapahtui, mutta pikkuinen kuitenkin vuosi vähän verta, mutta oli rauhallinen kun sai olla kädellä rapsuteltavana. Hengitys muuttui hitaammaksi ja lopulta rakkaani vain hiipui pois. Olen kiitollinen siitä, että pikkuinen ei kuollut yksin dunaansa, mutta suren kauheasti sitä, etten voinut itse olla paikalla ja etten ollut nähnyt muruani lähes kuukauteen. Haru oli ensimmäinen jyrsijälemmikkini, ja paras pieni pallero mitä kukaan voisi toivoa. Haru luotti ihmisiin, oli ihanan utelias ja selvästikin persoonallinen tapaus. Iän myötä Haru muuttui kärsimättömämmäksi, ja jos et käsistäsi päästänyt häntä etenemään, niin tyttö tuli ja puraisi. Ilkeyttään muruseni ei koskaan purrut ketään, minuakin puri vain koska oli erimieltä kynsien leikkaamisen tarpeesta. ;) Nakki, mummo, rotta, pallero, haisuli, töpöhäntä, mussu, Haruliini...rakkaalla on monta nimeä, pikkuista tulee todella kova ikävä. ♥

~Murmeliaan ikävöiden, Minya.