Uneton yö...

Mieliala: murtunut ja itkuinen
Taustalla humisee: hiirien juoksupyörä

Kävin jälleen "keskustelun" exäni kanssa, ts. vietin 47 minuuttia itkien ja soperrellen puhelimeen. Matkani jälkeen sain kuulla Pupuhypyltä exäni löytäneen jonkun uuden sillä aikaa, kun olin reissussa. Eihän asiassa muuten mitään ihmeellista olisi...

....ellen olisi ollut täysin siinä uskossa, että meillä oli jonkinsortin suhde ja asiat vielä selvittämättä. ='( Ilmeisesti olin kuitenkin ainut osapuoli, joka oli tätä mieltä. Exäni kun oli täysin siinä uskossa, että olimme vain pitäneet hauskaa yhdessä niin kauan, kunnes joku parempi tulee vastaan. Surulliseksi asian tekee se, että olin ehtinyt rakastua häneen uudelleen...

Sain kuulla asiasta 2.9., kun satunnaisesti kysyin Pupuhypyltä tietääkö hän mitä exälleni mahtaa kuulua, en näet ollut itse uskaltanut vielä hänelle soittaa, kun hänestä päin ei ollut kuulunut mitään. Matkani aikana en saanut pidettyä yhteyttä oikein kehenkään, sillä yllätyksekseni kännykkäni ei toiminutkaan Kanadassa, enkä saanut nettiä toimimaan läppärilläni. Olin siis täysin pihalla kaikesta, mitä täällä oli sinä aikana tapahtunut. Pupuhyppy sitten ilmoitti, ettei tiedä tulisiko hänen kertoa, sillä hän oli exälleni luvannut olla hiljaa, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että asia olisi parempi kuulla ystävältä. Hän ei myöskään aikonut sinisilmäisesti minulle asiasta valehdella. Pystyin hetken aikaa teeskennellä, ettei asia kosketa minua, mutta melko pian purskahdin itkuun Pupuhypyn sohvalla, ja lähdin kotiin. Hänellekään en ollut asiasta halunnut puhua, sillä hän on ollut jo kauan sitä mieltä, että minun pitäisi unohtaa moinen lurjus, ja jatkaa eteenpäin. Kotimatkalla sitten laitoin seuraavanlaisen tekstiviestin exälleni, odottamatta sen kummempaa vastausta.

Olen kiitollinen siitä, että tuliaisesi on jotain särkyvää, mutta samalla surullinen, sillä se oli ainut kaltaisensa, jonka kaupasta löysin. Olen ollut todella typerä miettiessäni sua matkankin aikana, vaikka yhteydenpitokeinoja ei ollutkaan. Turhaan olen myöskin miettinyt, kuinka kovasti haluaisin sut taas nähdä, kuvittelinhan asioiden olevan vielä auki. Onhan siitä kulunut jo hätinä kuukausi, kun viimeksi nukuin sängyssäsi. Tiedänpähän ainakin, miksi sain niin kylmää kohtelua, kun vielä kentältä soitin.. En usko, että tuun koskaan pääsemään meistä yli. Kiitos ja hyvästi.

Vastaus kuitenkin myöhemmin tuli, sitä ennen tosin Pupuhyppy ehti soittaa ja ilmoittaa exäni haukkuneen hänet pystyyn. Myöhemmin illalla exäni sitten soitti, hän oli ollut iltavuorossa, eikä ollut pystynyt reagoimaan asiaan sen kummemmin aiemmin. Kello taisi olla jo 12 yöllä, kun vielä huusin täyttä kurkkua puhelimeen. Muutaman katkaistun puhelun ja ilkeiden sanojen jälkeen päädyin vielä selittämään omaa kantaani messengerin välityksellä. Lopulta tulin ymmärretyksi (itku + epämääräinen huutaminen ei välttämättä auta kauheasti saamaan omaa kantaansa esille..), mutta exäni oli silti sitä mieltä, että kaikki oli omaa syytäni. Ja on samaa mieltä edelleen. Joka tapauksessa, päätin jo tuolloin, että on molempien, varsinkin itseni kannalta parempi katkaista välit lopullisesti.

Noh, tässä hengessä lähetin sitten hänen edellisellä käynnillään unohtamat tavaransa takaisin, ilman mitään viestiä, koska sanottavaa ei enää ollut. Sunnuntaina sain sitten mesessä viestiä, että paketti oli päässyt perille. En ensin meinannut vastata asiaan mitään, mutta ilmoitin sitten kuitenkin tehneeni vain velvollisuuteni. Keskustelu jostain syystä vain jatkui, ja lopulta totesimme molemmat kaipuun ystävään. Olemmekin sitten jutelleet nyt joka ilta (iltavuorot jälleen) mesen välityksellä, kunnes tänään sivuttiin aiheita, joista en halunnut puhua ja joita en halunnut kuunnella. Loppu onkin melko selkeää, tällä kertaa välirikko pitää... Sen on pakko, tai en saa koskaan liimailtua sirpaleitani kasaan...

parhaansa mukaan itsetuhoisia ajatuksia torjuen, ~Minya

P.S. Taustatietoa: Exäni oli minulle todella tärkeä, hän oli alusta alkaen tukena pikkusiskoni kuoleman aikana ja sen jälkeen, ensin ystävänä, sitten rakkaana. Hänen kanssaan kokeilin ensimmäistä kertaa avoliittoa, koimme paljon muutakin yhdessä. Hän on ehkä tärkein ihminen elämässäni, ja nyt minun on pakko päästää irti... Ja se sattuu ihan helvetisti. Olin itse kaukana täydellisestä tyttöystävästä, olenhan itsepäinen, temperamenttinen pieni paskiainen, kuten Härän kuuluukin olla. Tein ja sanoin typeriä asioita, joita kadun edelleen. Jätin myös aivan liian paljon tärkeitä asioita sanomatta, puhuminen ei ole koskaan ollut helppoa yksinäiselle tytölle, jota on kiusattu ensimmäiseltä luokalta lähtien. Luottaminen on vaikeaa, kun parhaatkin ystävät kääntävät selkänsä ja puukottavat selkään. Olen myöskin ollut aina ensimmäisenä luovuttamassa vaikean paikan tullen, koska on helpompi jättää, kuin tulla jätetyksi.
Täydellinen ei ollut myös hänkään, heti suhteemme alusta lähtien hänen entinen tyttöystävänsä yritti sotkea välejämme, ja onnistui melko pian omalla käytöksellään jopa tuhoamaan luottamukseni exääni, niin ettei se koskaan täysin palautunut. En myöskään pystynyt ikinä unohtamaan kyseistä tapahtumaa, minkä vuoksi vihaan tätä naista edelleen enemmän kuin ketään koskaan aikaisemmin!

Meillä oli jotain kaunista, ja kuvittelin 100%, että hän tulisi olemaan viimeiseni. Jopa sen jälkeen, kun muutimme erillemme, vielä senkin jälkeen, kun omasta tahdostani erosimme. Emme kuitenkaan pystyneet pysyä erossa, vaikka kumpikin luuli jo löytäneensä uuden onnen. Näiden "suhteiden" kaatuessa heti alkuunsa, palasimme taas toistemme luo. Tapailimme salaa jopa ystäviltämme, siksi kai kuvittelinkin tämän viimeisimmän vaiheen olevan yhä samaa. Hetken erossa olo sai tunteet jälleen roihuamaan, ja kuvittelin meidän vielä palaavan yhteen, jahka hänkin saisi muutettua pois kotikaupungistaan, ja olisimme taas lähellä toisiamme. Toisin kuitenkin kävi, ja tuloksena on jälleen yksi särkynyt sydän...

Kuvat DeviantArtista

Vaatepäivitys, osa 1

Mieliala: melkoisen hajamielinen, nälkäinen Taustalla pyörii: telkkarista Frendit

Tässäpä tosiaan näitä ostoksia, vanhimmasta päästä aloittaen. ^^

Tulin ostaneeksi Backstreetilta tämän ihanan hupparin, koska satuin omistamaan -50% alennuskupongin kyseiseen kauppaan. ^^ On muuten aivan älyttömän pehmoinen ja ihana! Myös tämä Iron Fistin pääkallotoppi on Backstreetilta, sekin oli alennustuote. On muuten ensimmäinen omistamani Iron Fistin tuote, ihanan pehmoinen ja laadukas tämäkin! Ja on muuten kokoa M, kun yleensä vaatteeni ovat kokoa L tai jopa XL! Yay! o/

Koska en löytänyt Lindexin liikkeista haluamaani puseroa, päätin kokeilla miten nettitilauksen tekeminen liikkeestä noudettavaksi onnistuisi. Toimi muuten ihan näppärästi, sattui vain olemaan ensimmäinen kokeilukerta sekä minulle, että kassatytölle. ;) Pusero on tuommoinen perus smokkirypytetty raskausmahatoppi, mutta vyötärökorsetin kanssa se on todella ihana! Satuin myös löytämään Lindexiltä hamuamani alushameen puoleen hintaan, joten se lähti tietenkin mukaan. Varsinaisena alushameena en tätä tosin ole käyttänyt, vaan oli kesällä kovassa käytössä lyhyiden mustien pitsikoristeisten "shortsien" (en ikinä tiedä miksikä näitä pitäisi nimittää, ulottuvat puoleen reiteen, ovat trikoota tai jotain muuta joustavaa kangasta, mutta eivät pituutensa puolesta kyllä legginsitkään..?) päällä. Lindexiltä ovat myös musta ja pinkki verkkotoppi.

Löysin muuten sittenkin ne bikinit, tosin ihan sattumalta! Taisin löytää nämä kolmannella satunnaisella reissullani Gina Tricotille, ylä- ja alaosa ovat eri paria, sillä nuo kärmeskuvioiset housut olivat aika pienet.

Onnistuin myöskin vihdoin ja viimein löytämään oikean kokoisia ja mallisia rintsikoita, ja jopa edullisesti! ♥ Seppälästä tulin ostaneeksi yhdet violetit, ja kahdet samanlaiset mustat, sekä nuo alepuolelta löytyneet Kiroileva Siili -pantsut. Yleensä en valkoisia pöksyjä ostele, mutta nuo olivat melko veikeät teksteineen. ;)

Seppälästä löytyi tämmöinen nätti villamekko kolmella napilla, Vapaa Valinta tarjosi viimeinkin kunnolla istuvan paitapuseron, ja random yksiolkainen mekko on Vero Modan alesta. En edes kokeillut mekkoa päälleni, sillä ostin sen lähinnä tuon kankaan takia. Kotona tulin kuitenkin kiskoneeksi mekon päälle, eikä se nyt ihan niin kamala ole, mitä voisi kuvitella - vyötäröä tosin joutuu kaventaa, jos sitä tuommoisenaan meinaa oikeasti käyttää.

~Minya

Minya in Wonderland

Mieliala: turhautunut siihen, ettei ole saanut tänne minkäänsortin tekstiä aikaiseksi
Taustalla pyörii: Automaton Transfusion

Ei sitten tullut reissun aikana postailtua, kun ei saanutkaan nettiä toimimaan miun koneella jostain syystä, ja käytössä ollut nettikone oli ihan mahdottoman hidas! Ei tullut postailtua myöskään heti reissun jälkeen, saamaton luuska! >=(

Valkkari + Sprite = sopivan rentouttava lentococktail ^^

Jossain Islannin yllä

Tosiaan, oli todella mukava matka! ^^ Suuntasin siis äitin ja serkkujeni kanssa Kanadaan serkkupojan häihin. Ehdimme mukavasti orientoitua paikalliseen aikaan ja tavata sukua sieltä päästä ennen itse hääpäivää, ja myöskin viettää hieman aikaa rennommin häiden jälkeen.

Uusi lempparikahvila! Iced Capps ♥

Ensimmäinen viikko oli todella kiireinen, sillä meidän piti saada kaikki "pakolliset" nähtävyydet alta pois, koska 2 serkkuani viipyivät matkalla vain tuon yhden viikon. Kiersimme siis Niagaran putouksilla, Canada's Wonderland -huvipuistossa, Dave & Buster's pelihallilla viettämässä sukulaispojan 11-vuotissynttäreitä, ja kävimme myös hevosradalla lyömässä vetoa sekä pelaamassa uhkapelejä. ;P Elokuvissakin tuli käytyä, samoin muutamalla ostarilla shoppailemassa. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli paljon, mutta olinkin luvannut itselleni, että saan syödä ihan mitä haluan reissun aikana sen kummemmin mahdollisista ekstrakiloista välittämättä. Toinen viikko oli paljon rauhallisempi, jotenkin tuntui, että kaiken sen kiireen jälkeen oli pakko vain olla ja öllöttää! Kävimme kuitenkin vielä eläintarhassa, jossa rakastuin kirahveihin ihan täysin! Kukapa voisi vastustaa näin hämynnäköistä hujoppia?! Antennit ♥

Herra (?) Papu Kaija

Turrikka

Sheivattu kebab-eläin, harmaa versio

Itse häät olivat todella kauniit ja juhlavat, mutta silti samalla todella rennot. En ole kovinkaan monissa häissä ollut, ja edellisetkin jäivät välistä, kun sattuivat Lumouksen kanssa päällekkäin...f^^; Oli kyllä kaunein näkemäni morsian! ♥

♥

Oli melko kurjaa palata takaisin kylmään Suomeen, kun Kanadassa sekä säät että ihmiset olivat todella lämpimiä. Onnistuin saamaan jopa bikinirajat! O_o Minä, joka harvoin rusketun, ja lähes aina palan! ^^ Jäin kaipaamaan myöskin ihmisten välitön hyväsydämisyyttä ja läheisyyttä; kaikki sukulaiset aina lähtiessään hyvästelivät kaikki ja huikkasivat varsinkin (iso)mummille "love you"n. Minun toista mummoa ei saa edes halata, ja toinen kyselee aina joko kohta meen kihloihin. -__-

Horseshoe falls on the Canadian side

Maid of the Mist

Putoukset Yhdysvaltain puolella

Perinteinen paattikierros, siellä vähän kastuu! ;P

Posetusta hevosenkenkäputousten edessä ylhäällä

Seuraavaa reissua en kyllä jää odottamaan 14 vuotta! Olen siis käynyt Kanadassa ensimmäisen kerran vanhempieni kanssa, kun olin vielä pikkuinen 1-vuotias taapero, ja toisen kerran 1996 kesällä, jolloin mentiin koko perheen voimin. Kanssamme reissaaville serkuille matka oli ensimmäinen, yhdelle heistä myöskin ensimmäinen lentomatka. Kaikki meni oikein mukavasti, mitä nyt olen itse hyvin pettynyt Finnairiin ja siihen, että tulomatkalla uudesta matkalaukustani oli ulosvedettävä kahva paskottu aika hyvin niin, että se on jumiutunut sisä-asentoon. =(

Ostoksista ja muista jutuista tulevissa postauksissa. ^^

~Minya

Oh Canada...

Mielilala: etsimiseen stressaantunut, alkaa myöskin matka jännittää ^^
Taustalla: läppärin hurina sekä ulkoa kantautuva auton varashälytin O_o

Huh, ei ole paljon ehtinyt tännekään mitään kirjoitella, eikä valitettavasti sitä aikaa ole nytkään! Luvassa on kuitenkin vielä postaukset Lumouksesta, viime viikonlopusta, sekä kertyneistä shoppailuista. Päivitystä viivästyttää tällä hetkellä huomenna alkava lomamatkani merten taa, mutta jatkoa on luvassa joko reissun jälkeen, tai mahdollisesti jo sen aikana. ^^

Kun nyt vielä saisin selvitettyä mihin ihmeeseen doodooPodini on kadonnut, muuten ei liiemmälti musiikkia reissun aikana kuunnella...=(

~Minya

Work work work...

Mieliala: turhautuminen sääoloihin ja omaan laiskuuteen
Taustalla soi: ei mitään

Huhhuh, ikuisuudelta tuntuva pitkä tauko taas täälläkin. Kuuma sää, yllärinä tullut työpätkä sekä Lumous ovat nyt lähinnä pitäneet pois koneelta. Tai no, ei nyt poissa koneelta, mutta ei vaan ole kauheasti jaksanut keskittyä mihinkään järkevään, useammin kuin kerran tuli taas nukahdettua pöydän ääreen...xþ

Tosiaan, viime viikon keskiviikkona vaiko torstaina puhelin soi, ja ilmoitettiin, että pesulassa, jossa olin viime kuussa kolme viikkoa töissä olisi taas pulaa porukasta, joten lupauduin sitten avuksi jälleen. Ei edelleenkään mitään unelmahommaa, mutta kyllähän tuo hetkittäin menee. Pelkään vain, että lopulta jään sinne jumiin, enkä ehdi toteuttaa suunnittelemaani oppisopimus-/työharjoittelujaksoa, jos siis joku suinkin minut jonnekin ottaisin. Sihteeriksi olisi jostain syystä kauhea hinku, on itse asiassa ollut yksi lapsuuden toiveammateista, ei mitään tietoa mistä tuokin on lähtenyt. Ei kuulemma kannata, paskaa hommaa ja sillai, mutta mieluummin istun nörttinä koneen ääressä, vastailen puhelimeen, ja keittelen sumppia, kuin raadan niska limassa ihmisten paskomien lakanoiden seassa tai jäädyn majoneesihuuruisen salaattitehtaan pakkauslinjalle. Yök. Niin ja tradenomin papereillakaan en ole sihteeriksi päässyt, ongelmana lähinnä juuri tuo ns. "oikean" työkokemuksen puute. Sitten vielä jotkut vanhukset jäkättää miten kyllä töitä aina riittää tekijälle, no, ennen saattoi olla niin, mutta nyt pitää olla joku helvetin ihmelapsi, jolla on neljä tutkintoa, 10 vuotta työkokemusta, ja ikää 22v! Sapettaa.

Tosiaan, tiistaina oli viikon ensimmäinen työpäivä, pomo oli kuulemma tietoinen viime viikonlopun suunnitelmista, joten sain maanantain "armoa" Lumouksesta selviytymiseen. ;) (Sitä muuten tarvittiinkin!) Työvuoro oli tällä kertaa kahdeksasta eteenpäin, joten yksi armollinen lisätunti viime putkeen verrattuna, mutta myöskin tunti myöhemmin töissä. Mihinkään virastoihin siis ei juurikaan ehdi, mikä ei nyt sinänsä kauheasti haittaa, kun ei tuota työsopimusta ole vieläkään! Ai miten niin asiat hoidetaan kauhean näppärästi....? No, pomo on lomamatkalla, josta tulee vasta keskiviikkona, joka kuulemma on myöskin tämän pätkän viimeinen työpäivä. Viikkoa myöhemmin pitäisi sitten jatkaa taas, mikä järki tässä hommassa on, sitä on ainakaan allekirjoittaneelta ihan turha kysyä. Pesulan vakituiset työntekijät ovat meinaan ensi viikon ajan molemmat lomalla, joten paikalla olemme vain me kolme kesätyöntekijää. Ei mitään tietoa miten nämä kaksi muuta tyttöä selviävät sitten ne kaksi päivää kahdestaan? Työmäärä on kuitenkin vakio, pyykkihän ei maailmasta ikinä lopu...

No joo. Pitäisi myöskin selvittää miten pitkälle tuo työsopimus sitten mahdollisesti kirjoitetaan. Se on kuitenkin varmaa, että elokuun 11-29. en ole tavoitettavissa, vaan olen merten takana kaukana poissa. ^^ Serkkuni Kanadassa menee naimisiin, ja olen äitini ja parin muun serkun kanssa suuntaamassa paikanpäälle häihin. Odotan matkaa todella kovasti, sillä edellisestä (Kanadan-) reissusta onkin jo ehtinyt kulua 14 vuotta! O_o

Onneksi toinen työkavereista on kuitenkin tuo Pupuhyppy, joten ainakaan aika ei käy pitkäksi. ^^ Paitsi nyt ensi viikolla, kun hän tulee töihin jo kaksi tuntia aikaisemmin, kun kerta tietää miten homma siellä toimii. Tuosta tiistaista vielä sen verran, että oli harvinaisen tuskaisa päivä töissä! Työnkuva kun on lähinnä silittämistä, viikkaamista ja mankelointia, ja asiakkaina tosiaan yritykset. Noh, olinpa sitten mankelilla hetken aikaa, ja en tiedä oliko syynä kuumuus, nestehukka, todella huonosti nukuttu yö, ihan pelkkä kuumien kuselta haisevien lakanoiden "tuoksu" vai kaikkien näiden yhteisvaikutus, mutta mankelointi päättyi osaltani herran Yrjön vierailuun. Yöks. Onneksi loppupäivä kuitenkin sujui tuon ikävän välikohtauksen jälkeen ongelmitta.

Että näin meillä, toivottavasti ei teillä!

~Minya

Rahanmenoa ei voi estää...=/

Mieliala: prööt
Taustalla soi: Mind.in.a.box

Onhan tässä tullut shoppailtuakin pikkuisen, ensin tuli nettitilauksena ihunat bikinit, jotka päätyivätkin sitten Pupuhypyn päälle, koska koko oli aivan jotain muuta kuin mitä minulle oli ilmoitettu. Valitettavasti en ehtinyt nappaamaan kuvaa noista omista biksuistani, eikä tuota myyjän lisäämää kuvaa saanut tallennettua, siksi linkki. Pöksyissä oli myöskin takana tuommoinen luurankokäsi.

Nyt sitten pitäisi löytää jostain kivemmat uudet bikinit noiden vanhojen valko-ruskeiden tilalle. Ne tulin ostaneeksi Jenkeistä, ja lähinnä siksi, että kyseessä oli ainut malli, jolla alaosassa oli sellainen pieni "hame" pöksyjen lisänä. Näistä ei valitettavasti ole kuvaa.

Toinen nettitilaus taasen sisälsi kaksi alennusmyynnistä bongattua Lip Servicen minihametta (kyllä, juurikin näitä parjaamiani perseretkuja), joiden tajusin olevan Lipparia vasta ne saatuani. Tuo niistä kivemman näköinen olikin valitettavasti liian iso, siitä oli saatavilla vain tuota yhtä kokoa. Pitää katsoa onko sitä mitenkään mahdollista kaventaa hieman, kun en haluaisi sitä eteenpäinkään myydä, ja palauttaminen käy vähän turhan hankalaksi. Nuo taskut kun ovat niin helkkarin hienot, että tätä tulisi varmaan käytettyäkin joskus. ^^

Samassa tilauksessa tuli tämmöiset Bat Attackin liituraitacaprit, kun olen niin ihastunut noihin perinteisiin Lipparin liituraitaisiin Gangsta Pranksta -capreihin, mutta ei ole niitä vielä omassa koossani (mahtaisinkohan edes mahtua niihin...) tullut vastaan. Noh, nuo pöksyt olivat vähän hämmentävän kokoiset: vyötäröltä todella löysät, mutta kinnasivat sitten reisistä. Noh, tuumailin, että pidän ne kuitenkin, kun tässä on muutenkin laihdutusprojekti käynnissä, josko sitä niihin sitten kunnolla mahtuisi ja tuon vyötärön saa kyllä kavennettua sopivaksi. Ovat meinaan niin kivannäköiset muuten. ^^

Pupuhypyn kanssa shoppailemassa ollessani totesin, että en malta tunkea 10e mustaan leveään kuminauhavyöhön, jota tuskin edes käyttäisin. No mitäpä sitten tein? Ostin tämmöisillä palloilla koristellun samanlaisen (no okei, tässä on solki, niissä tavallisissa oli vetoketju) vyön viidellätoista eurolla! D'oh... Niin ja henkselit oli pakko saada, kun olen tuommoisia tavallisia kohtuuhintaisia metsästänyt jo hetken aikaa. Molemmat siis Hömpästä.

On tullut myös osteltua kaikkea pientä härpäkettä, niittirannekkeet huuto.netistä lähinnä maustamaan exän asua Lumoukseen (kjähäh), osoittautuivat kuitenkin todella kivan kokoisiksi, joten nämä jäävät kyllä sitten itselle, varsinkin kun vanha niittiranneke on sanonut sopimuksensa irti jo aikaa sitten tiputtelemalla nuo piikit pois yksitellen. Death Mintsit olivat hauskoja, tuota rasiaa tulee käytettyä vielä niiden loppumisen jälkeenkin, ja täytyyhän sitä tytöllä sytkä olla, vaikkei nyt itse välttämättä polttaisikaan. ^^ Samaan syssyyn tungin nuo tuommoiset katu-uskottavat nessutkin, pysyvät ainakin tallessa laukun pohjalla, jos ei muuta.

Myöskin uudet verkkosukkikset tuli napattua mukaan Europehousesta, vanhat kun sanoivat sopimuksensa irti. Niin ja äiti ilmoitti, että on joskus vuosi sitten ostanut tuommoisen suolasaippuapallon, joka on jäänyt käyttämättömäksi, ja sain sen sitten itselleni. ^^

Sokerina pohjalla: bongasin tänään kaupasta uusia Pantteri-karkkeja, näissä on nestemäinen sisus, ja olivat melkoista herkkua. ^^

-Minya

Vaatteet on mun aatteet?

Mieliala: väsyttää, maha on liian täynnä
Taustalla pyörii: TV Viiden leffa 'Ihana Adam'

Alkaa pikkuhiljaa ihmetyttämään nämä ihmiset, jotka kiinnittävät huomionsa pelkkiin ulkoisiin seikkoihin ihmisissä ja muutenkin ihan kaikessa. Ystäväni heitto yhteiselle tutullemme minuun liittyen "No tänään se sentään näyttää gootilta, mutta näkisitpä sen kodin, kauheesti pinkkiä!" jäi oikeasti kaivelemaan aivosoluja melkoisen inhasti, varsinkin kun henkilön itsensä "goottius" ei kyllä sanottavasti yllä sitä pintaa syvemmälle. Yleisestikin ottaen ärsyttää se, että ulkonäön perusteella tuomitaan kaikki. Eikö sillä pääkopan sisällöllä ja yleisellä mielenlaadulla ole mitään väliä? Itse en muutenkaan luokittele itseäni mihinkään kategoriaan kuuluvaksi, inhoan sitä, että ihminen pitää tunkea ties minkälaiseen muottiin, ja auta armias, jos siitä vähänkin satut sitten poikkeamaan! Varsinkin, kun näissä ns. erityisemmissä tyylisuunnissakin on silti tietyt normit, joita tulisi noudattaa. Argh!

Pidän mustasta, olen aina pitänyt, vaikken nuorempana kauheasti saanutkaan pitää mustia vaatteita. Tämäkin johtui vain ja ainoastaan siitä, että suurin osa vaatteistani tuli kierrätettynä äidin tuttujen lapsilta tai sukulaisilta, rahaa kun ei kauheasti mihinkään fiiniin koskaan ollut. Eipä sitä silloin kauheasti mitään ylimääräistä kaivannutkaan, oli kiitollinen siitä mitä oli, ja että on ehjä ja rakastava perhe. Kuitenkin, olin pienenä varsinainen prinsessatyttö, (7-vuotiaana saatu äidin ompelema vaaleanpunainen pitsimekko on vieläkin tallella btw) ja vaikka värit teini-iässä jäivätkin melko vähiin, palasi pinkki kuitenkin melko nopeasti Japanissa oleilun aikana ja sen jälkeenkin takaisin ensin kaiken käyttötavaran ja lisäksi myöskin vaatteiden muodossa. Myös violetti on luikerrellut esiin, ja metsänvihreä on ollut lempivärejäni pitkän aikaa. ^^

Lyhyestä virsi kaunis: musta, pinkki, hopea, violetti, ja semmoinen ihana tumma vihreä ovat väreistä kestosuosikeitani, ja niistä yhtä tai useampaa esiintyy jossain muodossa joko kämpässäni tai pukeutumisessani. MIKSI kaiken pitäisi olla täysin mustaa, jos tahdon lisätä muutakin väriä sekamelskaan? MIKSI aina pitäisi käyttää niitä ylihinnoiteltuja rytkyjä, kuten ketjuista painavia renksuhousuja, kiristäviä korsetteja (joihin ei ole vieläkään onnistunut totuttautumaan), Lippyn minimaalisia minihameita arkena julkisesti niin, että perse ja toosa vilkkuu keskellä kaupunkia? MIKSI kesällä pitäisi käyttää pelkkää mustaa, kun muutenkin ahdistaa ja hikeä tunkee joka ihohuokosesta, ja vastaavasti sitten talvella tunkea ne minarit päälle niin, että perse on yleisen näyttelyesineen asemassa lisäksi myös ihan jäässä? Ei voi ymmärtää....ehkä olen liian vanha tähänkin touhuun. -__-

Hiuksistani myöskin sen verran, että omasta päästänikin löytyisi keinotakkuja, jos vain päänahkani moista kestäisi. Vaan on se tullut jo pariin otteeseen todettua, että nuo itsetekemät/jonkun muun käsityönä värkkäämät ovat yleensä liian karheita herkälle päänahalleni, ja sitten nuo valmisrastat taasen ovat niin surkeaa laatua, että ovat heti ihan pörröiset, ja menevät koko ajan vain huonompaan suuntaan. Olen väsännyt villarastoja, mutta ei kauheasti houkuta tunkea niitä kesäksi päähän + että eivät ole valmiitakaan vielä kaikki.

Hiuksethan tosiaan vuosi sitten näytti vielä tältä melko äkillisen poikkaisun jäljiltä, kuva tasan vuoden takaa.

Ja nythän tuota pituutta on ihan kivasti tosiaan ehtinyt kertyäkin, lisää saisi kyllä tulla. Väri on, kuten mainittua, vaihtumassa takaisin siihen pinkkiin, mikä joskus oli. Tässäpä kuvatodisteita siltä ajalta, kyseessä siis kevät 2008.

Tuo ei toki ole ensimmäinen kerta, kun hiukset ovat tuota väriä ilmaisseet, sattui van olemaan semmoinen väli, kun jostain syystä kyseinen värisävy olikin muutettu täysin violetiksi (kyllä, sama paketti, sama värisävy, numero tuli tarkistettua useampaan kertaan, mutta jos valmistaja vaihtaa sisältöä ja kuvaa, niin pakkohan se on uskoa), ja meni muutama vuosi, ennen kuin samaa sävyä oli jälleen saatavilla. Meinasin nopeastikin tähän löytää yhden vanhan kuvan, mutta sen pysyessä kateissa, täytyy tyytyä lisäämään sen myöhemmin.

Musiikillisesti allekirjoittanut sattuu diggailemaan EBM:ää (And One, mind.in.a.box, VNV Nation, De/Vision, Mesh, Deviant UK, Machinae Supremacy, all:my:faults...), suomalaista metallia (Sonata Arctica, Sentenced, Entwine, Charon, Turmion Kätilöt, satunnaisesti myös Kotiteollisuus, Apulanta...), ja joitain satunnaisia pääasiallisesti amerikkalaisia bändejä/, kuten esim. Linkin Park, Emilie Autumn, Gackt...onhan näitä vaikka kuinka paljon, ja turha nillittää genreistä sen kummemmin, kunhan se ei ole (c)rappia taikka shithoppia, ja satun pitämään siitä, kuuntelen sitä. Tällä hetkellä lähinnä huolettaa oma mielenterveys, sillä olen yllättänyt itseni kuuntelemasta Lady Gagan Bad Romancea parina viime päivänä...

Mjooh, nyt kyllä ajatus katkeilee taas sen verta nätisti, että ehkä on parempi välillä nukkua, ja jatkaa sitten myöhemmin virkeämmin mielin. Kuulumisiin!

~Minya