Sisustushömppää

Ei ole tosiaan mennyt kovinkaan vahvasti lähiaikoina, eikä energiaa ole riittänyt bloggaamiseen tai juurikaan edes muiden tekstien lukemiseen. Olen myös istuskellut yllättävän vähän kotikoneella nettiriippuvuuteni huomioiden (noh, kännyllä kyllä selaillut), joten ei ole tullut edes kuvia siirreltyä koneelle asti.

Sängyn lisäksi yksi lempiasioista makkarissa - telkkari ja ihanat verhot

Töissä on ollut rankkaa ja kaikkeen muuhun päänsisäiseen myllerrykseen sekä yleisesti kevääseen yhdistettynä kaikki kävi vaan ylivoimaiseksi. Töissä tuli tirauteltua parit itkut, minkä takia hakeuduinkin työterveyteen, lyhyelle saikulle ja työpsykologin juttusille. Oon yksinkertaisesti niin uupunut, että oli pakko saada edes vähän huilia, joten pääsiäinenkin tuli vietettyä pitkälti kotosalla. Tähän kun yhdistää vielä kurkkukivun, mystisen hengitystieinfektion, kuumeen ja astman pahenemisvaiheen, niin eihän sitä mitään muuta jaksanutkaan, kun maata sohvalla torkkumassa.

Tämänhetkinen nöräilynurkka

Nyt on sitten jaksanut taas vähän paremmin töissäkin, mutta ainakin pari visiittiä on vielä luvassa työpsykologille. Kesälomaa odotellessa ja sitä rataa...

Ihka-ensimmäinen orkideani! Meni ja tiputti kaikki kukkansa... :(

Mutta mitäpäs muuta? Pistettiin Herra J:n kanssa tosiaan hynttyyt yhteen ja reilun kuukauden verran ollaan nyt asusteltu saman katon alla. Asuntoa on kovasti yritetty pistää mieleiseksi ja siihen onkin saanut yllättävän paljon palamaan rahaa. Mun romuja täällä on vielä paikkaansa etsimässä ja kirppispöytääkin tarttisi varailla, joten tuparitkaan ei ole olleet vielä ajankohtaiset.

Ikeakoti. ;P Ei vaan, ainoastaan kirjahylly näistä on taattua Ikea-laatua. Vähän sekaista + Herra J:n toistaiseksi mihinkään sopimaton lepotuoli. 

Kun tili alkoi huutaa hoosiannaa, päätin uskaltaa ja turvautua dc-fixin apuun. Herra J:ltä kun löytyi ihan passeli ruokapöytä, jonka puunväri ei miellyttänyt omaa silmää. Luvan kinuttuani päällystin pöydän jalkoineen mustalla puukuvioisella kontaktimuovilla, johan passaa katsella! Jalat olivat paljon haasteellisempi osuus, eivätkä ole ihan siistit, mutta pöytälevystä tuli todella hyvä. Tuoleihin heltisi jo maalauslupa, mutta olen vielä odotellut lämpimämpiä kelejä. Eteiseen fiksailin vanhan vaalean lipaston kaikille työkaluille yms. muulle roinalle. Lipastosta tuli kokonaan musta, kun puukuvioinen (ja kivasti Vallilan Kelohonkaan mätsäävä) harmaansävyinen dc-fixi osoittautuikin ikkunapintoihin tarkoitetuksi liimattomaksi versioksi, eikä sitä saanutkaan laitettua laatikkoja koristamaan.

Alkuvaiheessa. 

Fixattu pöytä! Tuolit odottelevat vielä käsittelyä.

En ole hoksannut ottaa kuvaa viimeistellystä lipastosta, mutta sivut ovat mattamustaa, laatikot mustaa puukuviota ja vetimet spreijasin hopeisiksi. Oli tarkoitus ensin ostaa joku uusi lipasto tähän, mutta mitat olivat kaikissa pielessä! 

Mutta nyt kuulemma kutsuu Zarillo burgereineen, joten ehkäpä tulee raapusteltua lisää myöhemmin. ^_^

~Misantrella

Iik, hiiriä!

Mieliala: väsynyt ja laiska
Taustalla pyörii: Dexter, my favourite serial killer

Vanhempani tulivat tosiaan eilen käymään. Onnistuin heräämään tarpeeksi aikaisin, että sain imuroitua lattian ja käytyä suihkussa. Nyt minulla on viimein matot täällä, ja verhotkin, jahka saisin ripustettua ne ikkunalle. Iso marjapuuronpunainen pampulamattoni käytettiin pesulassa, ja nyt kävi juuri samalla lailla, kuin silloin kun se aikoinaan ostettiin: löhösin vain onnellisena maton päällä. ^^ Pitää tosin vielä vähän sumplia miten päin näitä mattoja asettelen tänne, muutenkin täällä on melkoinen epäjärjestys vielä.

Sain myöskin pienen lipastoni takaisin, en ottanut sitä alunperin mukaan, sillä ajattelin pienen rappushyllyn riittävän yöpöytänäni. Kyllähän se riittääkin, mutta tarvitsin alustan mikrolle, joka ei yksinkertaisesti mahtunut keittiöön. Minilipasto meni kuin nakutettu huoneen nurkkaan, ja mikro oli täysin oikein mitoitettu sen päälle. ^^ Nyt jää keittiöön tilaa paahtimelle sekä vedenkeittimelle, on myöskin tilaa laskea tavaroita pöydälle.

Äitini oli pakannut mukaan myös unohtuneet tauluni, korivaunun, parvekegerberan, muutamia astioita, ja jotain pikkutavaraa. Korivaunu pääsee helpottamaan pienen vaatehuoneen järjestelyongelmia, tauluja ei ehditty vielä laittaa seinille, sille päivä meni todella myöhään, eikä isäni jaksanut enää porailla seiniin reikiä. Vaihdoin muutamat astiat noihin nyt tuotuihin, ja äiti lupasi katsoa poismenevät joko omaan käyttöön, tai sitten lahjoittaa ne eteenpäin.

Kävimme siis tosiaan katsomassa myös ystäväni asuntoa, ja otimme hänet mukaan ostosreissulle tuonne Pirkkalan suuntaan. Hain ruokatarvikkeita Lidlistä, siellä oli tarjolla aasialaisherkkuja. ^^ Isä haki poraustarvikkeita Hong Kongista, kun taas minä ja ystäväni hamstrasimme tarjouksessa olevaa siideriä kesän rientoja varten. *kjähäh* Cittarista hain tyhjennystä pakastimeen, ja sitten! Vein vanhempani eläinkauppaan, jossa olin käynyt jo kerran aikaisemmin. Päädyin sitten lähtemään sieltä kolmen pienen hiirulaisen kanssa! ♥ En voinut mitään, suunnitelmissani on edelleen ottaa kaksi rattusta, mutta koska tahdon sinisen/lilansävyiset tyttöset (tai poikiakin, jostain syystä tyttörattuset kuitenkin kuulostaa paremmalta), joudun odottelemaan ehkä pitkänkin aikaa.

Tosiaan, koska olen jo aikaa sitten hankkinut pienen metalliverkkoisen häkin (kokeilu kääpiöhamsterini Harun kanssa), jonka vanhempani toivat mukanaan, tarvitsin vain juomapullon, kuivikkeita, ja ruokaa. Haru on siis edelleen elossa, mutta reilusti yli 2-vuotias, ja muuttostressin pelosta jäi Seinäjoelle vanhempieni luokse. Hiirulaiset ovat tosiaan tyttöjä kaikki - yksi on valkoinen toffeenvärisellä kuonolla, myös selässä on hieman toffeenvivahdetta; toinen on musta (tai todella tummanruskea) vaaleilla tassuilla, korvilla ja hännällä; ja kolmas on ruskea, jolla selässään epäsymmetrinen valkoinen raita. Kyllä, pitäisi suosia lemmikkien hankkimista kasvattajilta suoraan, mutta en vain voinut mitään, nämä pallokorvat veivät sydämeni. Myös Haru on ostettu eläinkaupasta, ja ainakin näin omaan harjaamattomaan silmääni vaikuttaisi olevan kyllä ihan täysi talvikko, eikä mikään hybridi. Varmahan en tietenkään voi olla, mutta lemmikkini hankin omaksi ilokseni ja pieniksi karvaisiksi ystävikseni, en tehtaillakseni pentuja tai viedäkseni otuksia näyttelyihin.

Noh, tänään sitten kun aamulla heräsin, katsoin vain, että valkoinen ja musto tyttönen puuhailivat omiaan, enkä ajatellut asiaa sen tarkemmin. Nappasin huovan päälleni ja istahdin tietokoneelle hieman viluisena. Hetken päästä aloin ihmettelemaan, kun tuntui, että selkä kramppasi jotenkin hassusti. Noh, ajattelin että kaippa se kohta loppuu. Mystinen nykiminen vaihtoi kuitenkin paikkaa, joten aloin rapsutella itseäni. Jossain vaiheessa tajusin, että "nykiminen" liikkuu koko ajan, ja rupesin tutkailemaan huopani sisältöä. Tämä pikkuinen raitapaita oli jossain vaiheessa yötä/aamua karannut häkistä, ja oli päätynyt nukkumaan huopani sisään! Naureskelin karkurille ja leikin sen kanssa jonkin aikaa, sitten vein pikkuisen takaisin. Ei mennyt varmaan kahta minuuttiakaan, kun tajusin karkurin vilistävän jälleen lattialla! Sain napattua neidin eteisestä kenkätelineen alta, ja vein hänet takaisin häkkiin. Nyt piti jo jäädä katsomaan miten moinen pakoyritys tapahtuu. Häkissä oli kaksi mökkiä, yksi muovinen, ja keraaminen mansikkamökki. Raitakaveri kiipesi mansikan päälle, ja tunki sitten itsensä pinnojen välistä, kiipesi näppärästi seinän ja TV-tason (en nykyisin omista enää televisiota ollenkaan) välistä lattialle, ja tällä kertaa onnistui piilottelemaan melkoisen tovin, ennen kuin sain jälleen napattua neidin kiinni. Poistin mansikan häkistä, puristin pinnoja vähäsen, ja seuraavan parin tunnin ajan kävin tarkistelemassa korvien lukumäärää. Tein myös tämmöisen alustavan varotoimenpiteen, eli laitoin pahvia tuonne takaseinää vasten. Pitää miettiä pysyvämpiä ratkaisuja, ja myöskin keksiä vähän enemmän tekemistä tuonne häkkyrän sisälle. Onhan pikkuisilla juoksupyörä ja toinen kerrostasanne, mutta tällä hetkellä ei oikein vielä muuta. Ajattelin ommella ainakin yhden pehmoisen riippumaton tuonne ylänurkkaan, niin voivat sitten siellä köllötellä. Tarkemmin ajateltuna, varmaan useampi on tarpeen, niin voi sitten heitellä niitä pesukoneeseen aina välillä. ^^

Ohhoh, tulipas pitkä sepustus! Olen vain niin innoissani näistä pienistä ystävistäni. ^^ Nimiä en tosiaan ole vielä keksinyt, mietin, että ottaisinko jonkin karkkiteeman tähän, mutta saa nyt nähdä.

Sain tosiaan ne donitsini tehtyä, tosin vasta keskiviikkona. Päällystin osaa niistä tummanvioletilla sokerikuorrutteella, ja osaa torstai-aamuna suklaakuorrutteella, jossa hasselpähkinämurusia päällä. Hyviä olivat! ^^ Tänään on tullut vaan syöpöteltyä kaikkea mahdollista, mikä on kamalaa, koska koko päivän on ollut jotenkin kauhea koomaus ja väsy. On tullut vain istuttua koneella, lueskeltua sarjakuvia netistä, tutkailtua mahdollisia tulevia vaateostoja (mitään en ole kyllä oikeasti ostanut, haaveilukin on välillä ihan kivaa), etsittyä kivoja 10mm plugeja korviin (tulevaisuutta varten, toisessa on tosin vasta 4mm kierre, isommassa 8mm pyöryläinen puolessavälissä), ja tosiaan katsottua tuota Dexteriä.

Huomenna varmaankin menemme ystäväni kanssa Särkänniemeen, ellei sää radikaalisti muutu (tai hän valvo liian myöhälle tänään ;þ).

~Minya

P.S. Kuviakin tänne tulee, jahka saan järjesteltyä ja niitä otettua. Myöskin heti, kun nuo pikku pallokorvat malttavat olla hetken aloillaan, lisään kuvia neideistä. ^^

Uusi alku

Mieliala: hämmennys O_o
Taustalla soi: Turmion Kätilöt - Teurastaja

Muuton jälkeen on ollut jotenkin hämmentynyt olo. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Tämä asunto ei ainakaan vielä tunnu kodilta. Minulla ei ole mattoja eikä verhoja täällä, seinätkin huutavat tyhjyyttään. Keittiössä on edelleen pahvilaatikkoja, vaikka muutosta on jo kaksi viikkoa. Jotenkin tuntuu, että tämä on vain väliaikaista, että kohta olen taas edellisessä asunnossa omassa huoneessani, hennon violetinsävyisillä seinillä roikkuu tauluja ja lempijulisteita, tutut itse(huonosti)ommellut verhot peittävät ikkunoita, ja lattia tärisee rekkojen ajaessa ohi.

En tiedä mitä oletin muuton tuovan mukanaan, jotain uutta, jotain jännittävää? Vaiko vain pelkkää muutosta entiseen. Ainoa muuttunut asia on sijainti ja rahatilanteeni. Vuokraan menee 200e enemmän kuin ennen, bussikortti vie loput rahani, ja silti istun koneeni äärellä suurimman osan päivästä. Työt auttaisivat rytmittämään päivää, mutta mistään ei ole vielä tärpännyt.

Olen vain nukkunut paljon, siinä olen sentään hyvä. Yöt ovat tosin nykyään melko katkonaisia, en ole tottunut siihen, että pakastin/jääkaappi pitävät noin kovaa meteliä ja että keittiön ikkuna naksahtelee. Yläpuolellani ei ole myöskään asunut ketään puoleentoista vuoteen, joten kerrostalon ääniin tottuminen vie jälleen oman aikansa. Läheltä kulkeva junarata tuo myös oman lisänsä sekametelisoppaan.

Toissaviikon unirytmi oli melko normaali, viime viikolla valvoin myöhään ja nukuin pitkään. Olen nähnyt unia lähes joka yö, osa niistä on ollut todella hämmentäviä, kuten perjantaiyönä nähty tunteellinen uni parhaan ystäväni (nykyisen myös toisen hyvän ystäväni) ex-poikaystävästä. Viime yönä unissani seikkaili musta ja ruskea rotta, sekä mystinen ilmastointilaite seinään upotettuna. Olen myös nähnyt painajaisia, hyvin ahdistavia sellaisia. =(

Viime viikonloppuna oli tekemistä, kun lähdimme ystäväni kanssa ensin perjantaina Forceen, ja sitten lauantaina Redemption Clubille. Perjantaina tuli danketettua kunnolla pitkästä aikaa, oli tosi hyvä fiilis ja sain pari uutta tuttavuuttakin. Lauantaina ei kauheasti jaksanut tamppailla, oli jotenkin kaikki veto poissa, joten hyvin pitkälti sitten istuttiin juttelemassa yhden kaverin kanssa ja lähdettiin jo aikaisin pois. Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvia, mutta ei sitä aina jaksa kameran kanssa hillua, varsinkin kun kännissä tuolla vanhuksella ei saa otettua kuin salamallisia kuvia. ;P

Tällä viikolla odottelen huoltomiestä tarkistamaan pistorasioita, jotka heiluvat huolestuttavasti paikoillaan. Huomenna ajattelin leipoa donitseja, kun en tänään jaksanut. Ohjeen kävin jo lainaamassa Insanityn ruokablogista. Vanhempani tulevat torstaina käymään, ja tuovat joitain muuttokuormasta poisjääneitä tavaroita, sekä pyöräni. Ilmeisesti myös parvekeremontti alkaa tällä viikolla, nämä parvekkeet ovat pelkkää peltiä ja sementtiä, ja nyt tänne laitetaan sitten jonkinsortin kattolaudoitus. Ihan mukava idea, saa sitten varmaankin kiinnitettyä jotain koukkuja sinne, ja saan sydämenmuotoiset kynttilälyhtyni roikkumaan. Kunhan nyt saisivat homman alta pois, voisin viimeinkin luovuttaa ruukkukasvini säiden armoille.

~Minya