*sigh*

Tunteitani raastaa kahtaalle yksi ja sama asia: onni Poikaystävän uudesta työpaikasta, joka on juuri se työ, johon olisin itse eniten halunnut... Samanaikaisesti olen todella onnellinen ja tyytyväinen Poikaystävän puolesta, mutta tunnen oloni todella surkeaksi ja säälittäväksi luuseriksi, kun en itse kelvannut, vaikka niin kauheasti kaikki työkaverit halusivat minun sinne jäävän. Sadface. :(

Asiaa ei yhtään helpota se, että tämänhetkinen harjoitteluni ei ole lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla. Opastajani loukkasi itsensä viime viikolla sen verran pahasti, että on toistaiseksi sairaslomalla, eikä kukaan ehdi tällä hetkellä omilta työkiireiltään minua neuvomaan ja opastamaan. Yritänkin nyt selvittää onko minun mahdollista keskeyttää harjoittelu ilman sen suurempia sanktioita.

~Misantrella

I am torn between being really happy for my boyfriend on his new job and feeling really miserable and unwanted -an all-round pathetic loser- because it was the one job I really wanted... I am currently very unhappy at my training job, with my mentor having an accident last week that has left her bedridden and me without guidance. I'm trying to figure out if there are any repercussions should I quit before the two months are up.