I'm alive!

Kiitos teille kaikille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysyä matkassa mukana jatkuvasti blogihiljaisuudesta ja ärsyttävistä angstipostauksista huolimatta. Kiitos myöskin kannustuksista ja ystävällisistä sanoista, ne piristävät todella paljon. ♥

Viime aikojen hiljaisuuteen on tällä kerralla ollut sentään positiivinen syy: törmäsin työn puitteissa kaltaiseeni miekkoseen, jonka kanssa totesin viihtyväni niin hyvin yhdessä, että pyysinpä häntä sitten seuralaisekseni Redemption Festivalin lauantaiklubille tuossa syyskuun alkupuoliskolla. Oli muuten kivat hippaloinnit, Otto Dix yllätti positiivisesti erikoisuudellaan, ja tuli tampattua voimalla koko Freakangelin keikan ajan. Olin liikenteessä tapahtuman suhteen myös jo perjantaina, jolloin tuli vain istuskeltua ja kuunneltua musiikkia. Goottimieskin näytti paljastavan todellisen luonteensa, enpä olisi uskonut. Ainoa mikä jäi harmittamaan on se, etten sitten päässytkään lemppaamaan tyyppiä suoraan kasvotusten. Noh, miulla oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa ihan muut miekkoset mielessä, joten whatever..

Pretty awesome, the guy on the left had a really cool violin and the guy (yes, that's a man!) on the right was wearing a really awesome futuristic armour, led lights on his fingers and was waving the soviet flag. I was sitting in a corner far from the stage, so unfortunately this is the best pic I could get.

Mutta juu, päädyimme siis Arkistomiehen kanssa seurustelemaan, ja olemmekin viettäneet melko tehokkaasti aikaa yhdessä oikeastaan heti tuon ensitapaamisemme jälkeen. :) Olen varovaisen onnellinen, menneisyys kun on niin monesti todistanut onnen olevan vain hetkellistä. Satumme olemaan ehkä liiankin samanlaisia monessakin suhteessa, mukaanlukien ne huonotkin asiat. Tähän mennessä olemme onnistuneet riitelemään pariin otteeseen ihan täysin turhista ja pienistä asioista, ja koska kumpikin tuntuu olevan samanlainen itsepäinen ja mököttäväinen jäärä, niin pienetkin asiat muuttuvat helposti suuriksi vuoriksi. Menneisyyden haamut tuntuvat kulkevan mukana vähän turhankin tiiviisti, joten ongelmia saattaa olla vielä luvassa. Haluan kuitenkin keskittyä tähän hetkeen, mielestäni olen kuitenkin ansainnut onnellisuutta ja jonkun, jonka kanssa sen jakaa. :)

UFO shots, they're grrrrreat!

Tällä hetkellä olen kuitenkin harmikseni kipeänä, päälle yrittävä flunssanpoikanen yhdistettynä huonosti hoidettuun astmaani on saanut minut pysymään melko tiiviisti sohvalle käpertyneenä. Onneksi olen saanut aikaiseksi edes hyvää ruokaa! Tänään seuranani on ollut vain rakas läppärini ja telkkari, sillä miekkonen on viettänyt laatuaikaa kaverinsa kanssa. Huomenna varmaankin saan lämmittäjäkseni jälleen muutakin kuin viltin ja villasukat. :)

Baked potatoes with bacon-bell pepper filling, because fuck moderation! >:)

~Misantrella

I want to thank all of you readers who are still here despite the long silences and angsty posts, you guys are awesome! Thanks for all your kind words, I really appreciate them. ♥

For once the silence has been because of good things in my life - I met someone through work and enjoyed his company so much that I decided to ask him to accompany me to Redemption Festival in early September. Well, the feeling was mutual, and we've pretty much spent most of our free time together ever since. :) I'm pessimistically happy, since past has shown me time after time that happiness doesn't last. We may be even too much alike, in both good and bad, and it may yet cause problems. Our temperamental natures seem to make mountains out of molehills, but for now I just want to focus on being happy.

Unfortunately I'm a bit under the weather at the moment, I have a flu trying to grip me with its slimy fingers and that combined with my neglected asthma medication has kept me glued to my comfy sofa. At least I had the energy to go to the grocery store and cook some delicious food! And hopefully tomorrow I'll have something (read: someone) more to warm me than just woollen socks and a blanket. :)